Suunnitteletko lomamatkaa Tongalle? Unohda koko juttu! Tai ainakin se loma-osuus siitä reissusta. Vaihtoehtoisesti voit tietenkin laittaa silmälaput silmille heti lentokentällä, pyytää taksia ajamaan lähimpään resorttiin, ottaa laput pois silmiltä vasta perillä ja sitten pysyä tiiviisti mukavan resortin pihapiirissä. Se on ainoa tapa rennosti lomailla täällä, mutta silloin menettää aidon Tongan. Ja sen Tongan kohtaaminen on välillä raskasta. Tonga on nimittäin minun ja varmasti monen muunkin mittapuulla kehitysmaa. Eräs saksalainen (joka muuten on vieraillut täällä jostain minulle käsittämättömästä syystä jo kolme kertaa!) sanoi, että Tongaa joko vihaa tai rakastaa. Kukin kokeilkoon. Itseä raastaa eniten valtava kulkukoiraongelma, sillä olemme nähneet täällä ehkä koko reissun surkeimpia otuksia. Toivoisin tännekin Cookin saarilla lanseerattua ohjelmaa "Auttamalla yhtä, autat myös toista" eli puuttuminen julmaan (koti)eläinten kohteluun vähentää myös kotiväkivaltaa, kun lapset oppivat pieninä inhimillisyyttä. Ihmiset eivät keskimäärin asu mitenkään leväesti täällä. Elintaso on vaatimaton, ja monet työllistävät itsensä ja usein koko perheen pienillä kotiplantaaseilla; esimerkiksi Tongatapulla on enää vähän alkuperäistä luontoa jäljellä. Tuotteet myydään ainakin matkailijan näkökulmasta edullisesti: torilta saa kolmella pa´angalla (noin yksi euro) seitsemän kurkkua ja viidellä pa´angalla kolme ananasta. Syntyvyys on korkea, mikä vaikeuttaa nuorten työllistymistä. Tonga kärsii niin tutusta ilmiöstä nimeltä maaltamuutto, mikä puolestaan aiheuttaa omat ongelmansa muuton kohteessa Nukualofassa.

Mutta ei epäkohtia, jos ei jotain hyvääkin. Täällä ihmiset ovat aidosti ystävällisiä. (Massa)Turismi ei ole vielä pilannut paikallisten asennetta ja palangeihin suhtaudutaan ystävällisen uteliaasti. Joku on uskaltanut jopa myöntää, ettei tiedä missä sellainen maa kuin Suomi sijaitsee ja pyytänyt näyttämään kartalta. Lapset tuijottavat estottomasti ja jokaisen imeväisenkin sanavarastosta tuntuu löytyvän tuo (valkoista) ulkomaalaista, muukalaista tarkoittava sana palangi. Englantia puhutaan, mutta ei niin yleisesti kuin vaikkapa Cookin saarilla, ja parillakin sanalla tongaa saa yleensä vastineeksi yllättyneen hymyn.

Niin ikään mukava yllätys täällä on ollut Tongatapun majapaikkamme Toni's Guesthouse. Paikka on vahvasti reppureissaajien suosiossa, ja kyseisestä syystä olin vahvasti sinne majoittautumista vastaan, mutta päädyimme kokeilemaan, kun lentokenttäkuljetuskin järjestyi sitä kautta. Onnistunut kokeilu: emme ole vielä nähneet näin siistiä, viihtyisää ja hyvin johdettua majataloa tässä hintakategoriassa. Olemme majailleet "Sinisessä talossa" lähes kahdestaan, kun ei ole matkailukausi kiivaimmillaan (taloja on yhteensä kolme). Muutaman illan meitä tosin viihdytti, uskokaa tai älkää, 75-vuotias kanadalaisrouva (alkujaan kylläkin britti, minkä saattoi kuulla viehättävästä korostuksesta), joka myös oli "reppureissaamassa" kolme kuukautta Tyynenmeren saarilla. Eikä millä tahansa saarilla vaan suunnitelmiin sisältyi muun muassa Kiribati ja Uusi-Guinea! Haapain tuntuvasti karummista majapaikoista tuntui upealta palata Nukualofaan. Mitä en muuten vielä viime viikolla olisi uskonut sanovani... Majapaikan lisäksi kun olemme löytäneet kaupungista muutaman kivan kahvilan, joissa voi harrastaa länsimaista kahvilakulttuuria edulliseen hintaan, pienoinen yllätys sekin. Ihania tuoreita donitseja saa paikallisesta leipomosta, ja paikassa käy kuhina, kun se avaa ovensa sunnuntai-iltapäivisin kirkonmenojen jälkeen... Muun tekemisen puutteessa olemme keskittyneet hyvin pitkälti kulinaristisiin nautintoihin.

Vierailu Haapaille, jota Tongan paratiisisaariryhmäksi kutsutaan, oli meille pettymys. Ehkä siksi, että emme koskaan päässeet Haapain pääsaarta Lifukaa kauemmaksi. Sää ei ollut erityisen huono, mutta meri jaksoi peuhata, minkä vuoksi paatit pienemmille saarille eivät kulkeneet. Pangai, suurin kylä, oli nähty tunnissa. Sen jälkeen tekeminen oli aika nollassa, kun emme halunneet vuokrata täysin ylihintaisia pyöriä. Ylihintaisia olivat laatuunsa nähden myös majapaikat, mikä ei myöskään lisännyt halua jäädä; emmekä edes päässeet niihin paikkoihin, joissa ei ole sähköä tai juoksevaa vettä (olisin kestänyt sen kyllä muuten siisteissä tiloissa ja ilman hämähäkkejä). Päädyimme siis seuraavaan Tongatapun suuntaan seilaavaan lauttaan yhdessä varmaan satojen paikallisten, muutaman sian ja pässilauman kanssa. Jäljellä oli enää kansipaikkoja, onneksi ei sentään satanut. Paatti oli suurempi kuin millä Haapaille matkasimme, joten se ei keikkunut yhtään niin pahasti (tai sitten meri oli kiltimpi, tiedä häntä), mutta mietin silti mikä ihme sai maakravun jälleen kiipeämään laivan kyytiin; tällä kertaa olin kylläkin varustautunut matkapahoinvointilääkkeellä...

Ajatus vielä kahdesta viikosta Tongalla tuntui sellaiselta kidutukselta, että päätimme matkustaa viikoksi Samoalle. Ehkä se ei vaihtamalla parane, mutta ainakin rahayksikkö on uutta. Ja lisäjännitystä elämään (lue:lentomatkustamiseen) tuo jälleen kerran kansainvälinen päivämääräraja. Yritän muistaa sen hokemalla: kun on maanantai monarkiassa, se on sunnuntai samoalaisille. Tonga on siis yhden päivän Samoaa edellä, kellonaika puolestaan on täsmälleen sama. Monarkiasta tulikin mieleen, että Tongalla äänestettiin viime torstaina (25.11.). Kyseessä oli historiallinen päivä, sillä tongalaiset äänestivät parlamenttiin 17 jäsentä (aiemmin yhdeksän), joiden tehtävänä on valita pääministeri, josta puolestaan tulee valtakunnan ykkösmies. Hänelle nimittäin siirretään polittiista valtaa, joka on aiemmin ollut kuninkaalla, josta taas tulee enemmän edustuksellinen instituutio. Tongalaiset elävät siis jännittäviä aikoja. Tuokoon tuleva heille hyvää.

Lopultakin USAn kuvat on saatu tekstitettyä (West Coast). Linkit edelleen vasemmalla. Myös Cookin saarilta on jokunen otos ihailtavana.

Terveisiä täältä Tongan kuningaskunnasta. Matka sujui rattoisasti Cookilta Tongalle Uuden-Seelannin kautta. Passi-, turva- ja biotarkastukset sekä viisumi-, maahansaapumis- ja maastapoistumislappusten täyttelyt estävät tylsistymisen lyhyillä lennoilla. Käden ulottuvilla täytyy olla jos jonkinlaista todistetta majapaikasta, jatkolennoista ja lentokenttäveron maksamisesta. Onneksi Afrikassa jo tuli opittua passin tiedot ulkoa, niin voi lappusia raapustaa ulkomuistista. Niitä kun ei kukaan lue, mutta joka kohdassa täytyy mustetahra löytyä. Ja kiitos sellaisten byrokratiavaatimusten kuten paluulippu on kiva huomata olevansa nalkissa saarella.

Tonga säväytti heti ensimmäisenä päivänä. Cookin saarten jälkeen tämä paikka tuntuu paluulta Etelä-Amerikkaan. Emme oikein viihtyneet latinomaissa emmekä voi tällä kokemuksella kehua Tongatapuakaan, siis Tongan pääsaarta. Nuku´alofa on nuhruinen ja rähjäinen, ja vilisee joutavia lorvailijoita. Rahankerjääjiä riittää joka kulmaan, eikä virkamieshymyä jaksa lomalla käyttää kerjurien miellyttämiseksi. Menimmekin varaamaan tänne kokonaisen kuukauden. Onneksi kansainvälinen päivämääräraja söi jo pois yhden vuorokauden. Mutta valoa tunnelin päässä on havaittavissa. Saarten välistä liikennettä aiemmin hoitanut alus koki Titanicin kohtalon vieden kuitenkin onneksi vähemmän porukkaa Ahdin valtakuntaan. Tauon jälkeen yhtiö on tuonut uuden paatin liikennöintiin. Ajattelimme harrastaa tongalaista kotimaanmatkailua ja suunnata Haapa´ain saariryhmälle. Sieltä kuulemma löytää sen luvatun Tyynenmeren paratiisin. Vuokrasimme torstaina pyörät, joilla ajelimme perjantaina ympäri saarta. Kilometrilaskelmat hieman pettivät ja sen huomasi jaloissa illalla. Ja saaresta on edelleen puolet näkemättä.

Cookin saarilla sadepäivien ratoksi harjoitin taiteellisia lahjakkuuksiani ja tein lukijoiden iloksi matkareitistämme upean kartan. Tekijänoikeudet on kohdallaan, mutta unohtakaa mittakaavat ja pohjoisnuoli.

Cookin saaret jäävät taakse tiistaina, hyvin aikaisin aamulla. Kuukauden aikana on ollut yhteensä ehkä reilun viikon mittainen aurinkoinen jakso, muuten on tullut vettä saavista kaataen. Viime viikolla laguuni täyttyi sateiden seurauksena sisämaasta jokien tuomalla humuksella. Vesi oli mustaa töhnää, jonka seassa uiskenteli kaikenlaista tavaraa, lähinnä kuitenkin vain harmittomia kookospähkinöitä. Muri-laguunin valkoinen hiekkarantakin muuttui kauttaaltaan mustaksi. Voi niitä onnekkaita, jotka pitivät silloin häitään rannalla. Vesi on nyt jo kirkastumaan päin, ja snorkkeloimaankin on taas pystynyt.

Cookin saarilla käy varsin vähän matkailijoita verratuna vaikkapa muutamiin muihin Tyynenmeren saariin, mutta matkailijoiden määrä suhteitettuna paikallisväestöön on korkea (noin 100 000 matkailijaa vuodessa versus reilut 21 000 saarelaista). Täältä löytyy jos minkäkinlaista turistihypetystä, mukaanluettuna mönkijäsafari, jonka olemassaoloa emme voi käsittää saarella, jossa tilaa tai koskematonta luontoa ei ole muutenkaan yllinkyllin, mutta se mikä antaa tälle paikalle erityisesti paratiisimaisen luonteen on vastaavissa paikoissa yleensä luuraavien niin sanottujen tuutsien loistaminen poissaolollaan. Kukaan, absoluuttisesti kukaan, ei häiriköi sinua kadulla tai rannalla. Jos jotain olet vailla, saat ihan itse etsiä tarvitsemasi. Kyllä, olen lepuuttanut hermojani Aasiaa varten... Viranomaiset sen sijaan osaavat täällä rahastaa. Paikallisesta ajokortista vaadittava summa oli pientä verrattuna siihen sätkyyn, jonka saimme, kun kuulimme paljonko maksaa lähteä täältä: maasta lähdettäessä maksettava lähtövero on tähtitieteellinen 55NZ$ eli hulppeat 30 euroa!

Olemme viettäneet lähinnä hiljaiseloa ja järjestetyistä turistimenoista olemme osallistuneet vain yhteen. Se tarkoitti perinteistä Island Night -illallista. Kaava iltaan on yksinkertainen: buffet-ruokailu saaren tapaan ja sen jälkeen show, jossa vähäpukeiset lihaksikkaat sotilaat kiljahtelevat ja kauniit tytöt niksuttavat lanteitaan. Lopuksi myös vieraat pääsevät estraadille; ei tullut Pekalle voittoa warrior-sarjassa. Ruoka oli hyvää, vaikkakaan emme ole aivan vakuuttuneita, että esimerkiksi cuscus kuuluu perinteiseen polynesialaiseen ruokavalioon. Erityisesti makunystyröitä miellytti papaija curry-kastikkeella ja kookosmaidossa marinoitu raaka kala. Jälkimmäistä harrastetaan myös Latinalaisessa-Amerikassa, joskin ilman kookosmaitoa, joten siellä matkanneet tietävät herkun. Samalla tuli katsastettua yksi Raron luksusresorteista. Cookilla on yksi mielenkiintoinen piirre mitä tulee resortteihin. Monet majapaikoista ovat nimittäin vain aikuisille -tyyppiä (lue: häämatkalaisille, onhan Cook niin romantique) eivätkä ne majoita lapsia, joskus ikäraja on niinkin korkea kuin 16 vuotta. Toiset paikat taas suosivat erityisesti perheitä, niin että alle 12-vuotiaat majoittuvat ja syövät ilmaiseksi. Matkaa tänne suunnittelevien kannattaa siis tarkastaa millaiseen paikkaan tulikaan majoitusvaraus tehtyä.

Saaren "must do" -tapahtumaan, sunnuntaikirkkoon, emme ehtineet ajanpuutteen vuoksi... Kirkkokuntia ei tältä saarelta puutu. Kaikkiaan 18 on edustettuna. Paikalliset maksavat kirkolle 100-200 euroa joka kuukausi, mikä on aivan äytön määrä rahaa tuloihin verratuna. Ei ihme, että saarilta löytyy jos minkälaista kahdeksannen päivän odottajaa. Sunnuntain vietto otetaan varsin vakavasti, lähes kaikki kaupalliset paikat ovat kiinni eikä oikeastaan urheiluakaan, mukaanlukien uiminen, saisi harrastaa. Ja sitten katse peiliin, sillä tämä niuhotushan on eurooppalaisten aikaan saamaa, joskin syyttävä sormi osoittaa parisataa vuotta ajassa taaksepäin ja lähestyssaarnaajiin. Nykyisin samalla asialla ovat yhä enenemässä määrin amerikkalaiset. Island Nightin tanssishown puvustus (siis se vähä mitä esiintyjillä on yllään), liikehdintä ja rummutus ovat matkailijoille esitettynä irrotettu ajasta ja perinteisestä kontekstistaan, mutta toivottavasti saarelaiset säilyttävät elämäniloisen kulttuurinsa. Saarelaiset hymyilevät paljon toisilleen ja vieraille. Ja huolimatta Uuden-Seelannin passista ja yleisesti puhutusta englannista, cookilaisilla on oma kielensä lukuisine murteineen ja sitä kuulee puhuttavan, paljon.

Meitaki ma´ata, aere ra, Cook Islands! Malo e lelei, Tonga!

Tällä viikolla saimme viimeinkin varmistuksen, että aurinko paistaa myös Tyynellä valtamerellä. Parin ekan viikon aikana vettä tuli kuin saavista. Merivesikin on niin viileää, ettei sinne kaatosateella tee mieli pulikoimaan. Manattiin jo ne fiksut, jotka kehuivat täällä olevan ainainen kesä ja veden lämmintä kuin linnunmaito. Mutta nyt näyttää jo paremmalta. Ei sillä etteikö säästä huolimatta olisi tullut snorklattua. Suvi onnistui kohtaamaan merikäärmeenkin. Ei kuulemma ollut erityisen iloinen vierailijasta.

Sisällä istuskellessa on ollut aikaa mietiskellä jatkosuunnitelmia. Päädyimme ottamaan kuukauden äkkilähdön Tongalle. Jospa siellä kelit suosisivat enemmän. Joulun päätimme viettää Uudessa-Seelannissa ja uuden vuoden Sydneyssä, Australiassa. Rahat ei riittäneet uudenvuoden hotelliyöhön, hinnat kun ovat kyseisenä yönä jostakin syystä karanneet tähtitieteellisiksi meidän matkabudjetille. Aasian kartoituksen aloitamme Malesiasta tammikuun puolivälistä. Että jos jotakuta huvittaa matkustaa Thaimaa/Kambodza/Vietnam/Laos-alueella alkuvuodesta, niin voimme yrittää sopia treffejä. Maaliskuuksi poistumme jo Tiibettiin ja sitärataa kohti Lähi-itää viisumiluukulta toiselle.