Suunnitteletko lomamatkaa Tongalle? Unohda koko juttu! Tai ainakin se loma-osuus siitä reissusta. Vaihtoehtoisesti voit tietenkin laittaa silmälaput silmille heti lentokentällä, pyytää taksia ajamaan lähimpään resorttiin, ottaa laput pois silmiltä vasta perillä ja sitten pysyä tiiviisti mukavan resortin pihapiirissä. Se on ainoa tapa rennosti lomailla täällä, mutta silloin menettää aidon Tongan. Ja sen Tongan kohtaaminen on välillä raskasta. Tonga on nimittäin minun ja varmasti monen muunkin mittapuulla kehitysmaa. Eräs saksalainen (joka muuten on vieraillut täällä jostain minulle käsittämättömästä syystä jo kolme kertaa!) sanoi, että Tongaa joko vihaa tai rakastaa. Kukin kokeilkoon. Itseä raastaa eniten valtava kulkukoiraongelma, sillä olemme nähneet täällä ehkä koko reissun surkeimpia otuksia. Toivoisin tännekin Cookin saarilla lanseerattua ohjelmaa "Auttamalla yhtä, autat myös toista" eli puuttuminen julmaan (koti)eläinten kohteluun vähentää myös kotiväkivaltaa, kun lapset oppivat pieninä inhimillisyyttä. Ihmiset eivät keskimäärin asu mitenkään leväesti täällä. Elintaso on vaatimaton, ja monet työllistävät itsensä ja usein koko perheen pienillä kotiplantaaseilla; esimerkiksi Tongatapulla on enää vähän alkuperäistä luontoa jäljellä. Tuotteet myydään ainakin matkailijan näkökulmasta edullisesti: torilta saa kolmella pa´angalla (noin yksi euro) seitsemän kurkkua ja viidellä pa´angalla kolme ananasta. Syntyvyys on korkea, mikä vaikeuttaa nuorten työllistymistä. Tonga kärsii niin tutusta ilmiöstä nimeltä maaltamuutto, mikä puolestaan aiheuttaa omat ongelmansa muuton kohteessa Nukualofassa.

Mutta ei epäkohtia, jos ei jotain hyvääkin. Täällä ihmiset ovat aidosti ystävällisiä. (Massa)Turismi ei ole vielä pilannut paikallisten asennetta ja palangeihin suhtaudutaan ystävällisen uteliaasti. Joku on uskaltanut jopa myöntää, ettei tiedä missä sellainen maa kuin Suomi sijaitsee ja pyytänyt näyttämään kartalta. Lapset tuijottavat estottomasti ja jokaisen imeväisenkin sanavarastosta tuntuu löytyvän tuo (valkoista) ulkomaalaista, muukalaista tarkoittava sana palangi. Englantia puhutaan, mutta ei niin yleisesti kuin vaikkapa Cookin saarilla, ja parillakin sanalla tongaa saa yleensä vastineeksi yllättyneen hymyn.

Niin ikään mukava yllätys täällä on ollut Tongatapun majapaikkamme Toni's Guesthouse. Paikka on vahvasti reppureissaajien suosiossa, ja kyseisestä syystä olin vahvasti sinne majoittautumista vastaan, mutta päädyimme kokeilemaan, kun lentokenttäkuljetuskin järjestyi sitä kautta. Onnistunut kokeilu: emme ole vielä nähneet näin siistiä, viihtyisää ja hyvin johdettua majataloa tässä hintakategoriassa. Olemme majailleet "Sinisessä talossa" lähes kahdestaan, kun ei ole matkailukausi kiivaimmillaan (taloja on yhteensä kolme). Muutaman illan meitä tosin viihdytti, uskokaa tai älkää, 75-vuotias kanadalaisrouva (alkujaan kylläkin britti, minkä saattoi kuulla viehättävästä korostuksesta), joka myös oli "reppureissaamassa" kolme kuukautta Tyynenmeren saarilla. Eikä millä tahansa saarilla vaan suunnitelmiin sisältyi muun muassa Kiribati ja Uusi-Guinea! Haapain tuntuvasti karummista majapaikoista tuntui upealta palata Nukualofaan. Mitä en muuten vielä viime viikolla olisi uskonut sanovani... Majapaikan lisäksi kun olemme löytäneet kaupungista muutaman kivan kahvilan, joissa voi harrastaa länsimaista kahvilakulttuuria edulliseen hintaan, pienoinen yllätys sekin. Ihania tuoreita donitseja saa paikallisesta leipomosta, ja paikassa käy kuhina, kun se avaa ovensa sunnuntai-iltapäivisin kirkonmenojen jälkeen... Muun tekemisen puutteessa olemme keskittyneet hyvin pitkälti kulinaristisiin nautintoihin.

Vierailu Haapaille, jota Tongan paratiisisaariryhmäksi kutsutaan, oli meille pettymys. Ehkä siksi, että emme koskaan päässeet Haapain pääsaarta Lifukaa kauemmaksi. Sää ei ollut erityisen huono, mutta meri jaksoi peuhata, minkä vuoksi paatit pienemmille saarille eivät kulkeneet. Pangai, suurin kylä, oli nähty tunnissa. Sen jälkeen tekeminen oli aika nollassa, kun emme halunneet vuokrata täysin ylihintaisia pyöriä. Ylihintaisia olivat laatuunsa nähden myös majapaikat, mikä ei myöskään lisännyt halua jäädä; emmekä edes päässeet niihin paikkoihin, joissa ei ole sähköä tai juoksevaa vettä (olisin kestänyt sen kyllä muuten siisteissä tiloissa ja ilman hämähäkkejä). Päädyimme siis seuraavaan Tongatapun suuntaan seilaavaan lauttaan yhdessä varmaan satojen paikallisten, muutaman sian ja pässilauman kanssa. Jäljellä oli enää kansipaikkoja, onneksi ei sentään satanut. Paatti oli suurempi kuin millä Haapaille matkasimme, joten se ei keikkunut yhtään niin pahasti (tai sitten meri oli kiltimpi, tiedä häntä), mutta mietin silti mikä ihme sai maakravun jälleen kiipeämään laivan kyytiin; tällä kertaa olin kylläkin varustautunut matkapahoinvointilääkkeellä...

Ajatus vielä kahdesta viikosta Tongalla tuntui sellaiselta kidutukselta, että päätimme matkustaa viikoksi Samoalle. Ehkä se ei vaihtamalla parane, mutta ainakin rahayksikkö on uutta. Ja lisäjännitystä elämään (lue:lentomatkustamiseen) tuo jälleen kerran kansainvälinen päivämääräraja. Yritän muistaa sen hokemalla: kun on maanantai monarkiassa, se on sunnuntai samoalaisille. Tonga on siis yhden päivän Samoaa edellä, kellonaika puolestaan on täsmälleen sama. Monarkiasta tulikin mieleen, että Tongalla äänestettiin viime torstaina (25.11.). Kyseessä oli historiallinen päivä, sillä tongalaiset äänestivät parlamenttiin 17 jäsentä (aiemmin yhdeksän), joiden tehtävänä on valita pääministeri, josta puolestaan tulee valtakunnan ykkösmies. Hänelle nimittäin siirretään polittiista valtaa, joka on aiemmin ollut kuninkaalla, josta taas tulee enemmän edustuksellinen instituutio. Tongalaiset elävät siis jännittäviä aikoja. Tuokoon tuleva heille hyvää.