Terveisiä täältä Tongan kuningaskunnasta. Matka sujui rattoisasti Cookilta Tongalle Uuden-Seelannin kautta. Passi-, turva- ja biotarkastukset sekä viisumi-, maahansaapumis- ja maastapoistumislappusten täyttelyt estävät tylsistymisen lyhyillä lennoilla. Käden ulottuvilla täytyy olla jos jonkinlaista todistetta majapaikasta, jatkolennoista ja lentokenttäveron maksamisesta. Onneksi Afrikassa jo tuli opittua passin tiedot ulkoa, niin voi lappusia raapustaa ulkomuistista. Niitä kun ei kukaan lue, mutta joka kohdassa täytyy mustetahra löytyä. Ja kiitos sellaisten byrokratiavaatimusten kuten paluulippu on kiva huomata olevansa nalkissa saarella.

Tonga säväytti heti ensimmäisenä päivänä. Cookin saarten jälkeen tämä paikka tuntuu paluulta Etelä-Amerikkaan. Emme oikein viihtyneet latinomaissa emmekä voi tällä kokemuksella kehua Tongatapuakaan, siis Tongan pääsaarta. Nuku´alofa on nuhruinen ja rähjäinen, ja vilisee joutavia lorvailijoita. Rahankerjääjiä riittää joka kulmaan, eikä virkamieshymyä jaksa lomalla käyttää kerjurien miellyttämiseksi. Menimmekin varaamaan tänne kokonaisen kuukauden. Onneksi kansainvälinen päivämääräraja söi jo pois yhden vuorokauden. Mutta valoa tunnelin päässä on havaittavissa. Saarten välistä liikennettä aiemmin hoitanut alus koki Titanicin kohtalon vieden kuitenkin onneksi vähemmän porukkaa Ahdin valtakuntaan. Tauon jälkeen yhtiö on tuonut uuden paatin liikennöintiin. Ajattelimme harrastaa tongalaista kotimaanmatkailua ja suunnata Haapa´ain saariryhmälle. Sieltä kuulemma löytää sen luvatun Tyynenmeren paratiisin. Vuokrasimme torstaina pyörät, joilla ajelimme perjantaina ympäri saarta. Kilometrilaskelmat hieman pettivät ja sen huomasi jaloissa illalla. Ja saaresta on edelleen puolet näkemättä.

Cookin saarilla sadepäivien ratoksi harjoitin taiteellisia lahjakkuuksiani ja tein lukijoiden iloksi matkareitistämme upean kartan. Tekijänoikeudet on kohdallaan, mutta unohtakaa mittakaavat ja pohjoisnuoli.