Paljon on tapahtunut sitten Dalin ja viimeisen blogipaivityksen. Sana on jalleen vapaa, mutta oma kone rikki, minka vuoksi kirjoittaminen on jaanyt kuvien lisaamisesta puhumattakaan. Olemme siis talla hetkella Intiassa, alla kooste parin viimeisen viikon tapahtumista.

Kiina oli todellinen piristysruiske tylsaan (Kaakkois-)Aasiaan. Naimme tietenkin vain kaksi maakunta, Yunnanin ja Sichuanin. Kuten kiinalainen sananlasku kuuluu, Yunnanissa vuoret ovat korkeat ja keisari kaukana, eli alue ei ole todellista Kiinaa, asia josta matkailijat keskimaarin eivat ole pahoillaan. Dalista suuntasimme katsomaan Yuanyangin riisipeltoja. Kyla oli aika karmaiseva aamu-usvan halvettya, mutta porrastetut pellot itsessaan varsin valokuvaukselliset. Matka jatkui aarimmaisen tylsaan Kunmingiin, jossa parasta olivat lansimaiset pikaruokaketjut. Kaupungissa ajauduimme ihmettelemaan, etta mitahan tekisi seuraavaksi, kun olimme huristaneet Kiinan-kiertueen hieman etuajassa. Kiinan muuri tuntui olevan hieman turhan kaukana, mutta Chengduun matkaa vain 1100 kilometria. Siispa sinne pandoja katsomaan. Kiinalainen juna oli jalleen elamys, varsinkin jonottaminen porteilla junavaunuun... Chengdu osoittautui miellyttavaksi paikaksi. Kavimme katsomassa suojelukeskuksessa jattilaispandoja ja vilkkaita pikkupandoja. Paikka oli elaintarhamainen ja meluavat aasialaisturistit arsyttavia, mutta elaimet itsessaan aivan upeita. Kaupungista loytyi lisaksi pari vanhaa korttelia, joissa maleksia tunnelmaa aistimassa. Chengdusta pyyhkaisimme 2200km ja 33 tuntia junalla Guangzhouhun. Aarimmaisen tylsa liikekaupunki. Paras loyto oli aivan keskustassa sijaitseva IKEA, josta puolestaan loytyi suolasilleja. Salmiakkia!

Yhden yon makoilimme Bangkokin lentokentalla ja sielta Air India feikkipilotteineen pyyditsi meidat Delhiin. Asiansa osaava virkailija nysvasi viisumia kaksi tuntia (olimme ainoat asiakkaat..), kollega kavi jo pahoittelemassa, kun kestaa niin kauan. Passiin napsahti 21 paivan 30 paivan-turistiviisumi, sellainen versio lienee mahdollinen vain Intiassa... Upea, tehokas metro viskasi meidat kentalta kaupunkiin. Delhi osoittautui huhuja mukavammaksi paikaksi, vaikka viihtyisaa siita ei saa millaan. Pari paivaa katselimme paakaupungin nahtavyyksia ja sitten hommasimme itsemme Agraan menevaan junaan. Se saapuikin lopulta perille vain kolme tuntia myohassa (tuli juuri ikava kiinalaisia junia)... Agra, tuo Intian turistimekka on jotain aivan kamalaa. Emme tosin ole viela ehtineet katsomaan sen kauneinta osaa eli Taj Mahalia. Sinne siis huomenna.

Terveiset Kiinasta, lopultakin saamme matkaraporttia täältä sananvapauden luvatusta maasta. Alku täällä ihmemaassa oli todellista tuskien taivalta. Saavuimme Menglaan taskut pullollaan Yhdysvaltojen dollareita, Thai bahteja ja Vietnamin dongeja. Pankit oli kiinni, hotellit ei suostuneet vaihtamaan rahaa eikä automaatit hyväksyneet kansainvälisiä luottokortteja. Bussissa tavattu japanilainen pariskunta luovutti tässä vaiheessa ja lähti poliisien juttusille. Me jatkoimme kyselyä ja lopulta eräs nuori, bisnesvaistoinen tietokonekauppias suostui vaihtamaan satasen dollareita. Me siis saimme rahat ja kauppias nyrkistä - vaimo kun ei yhtään pitänyt miehen bisneksistä. Saimme siis lopulta ruokaa ja majapaikan yöksi. Poliisin juttusille jouduimme mekin, aamulla. Hostelli (tai taisi olla myös bordelli...) ei löytänyt meidän rekisteröitäväksi jätettyjä passeja pöytälaatikoistaan. Jäin tappelemaan kumipäisen naisen kanssa tiskille Suvin lähtiessä hakemaan poliisia. Lopulta passit löytyi hetkeä ennen kuin Suvi karautti paikalle poliisimopon kyydissä. Jäi kiireessä kuitenkin valokuva tilanteesta ottamatta.

Menglasta matka jatkui Jinghongiin, jossa piti tehdä vain pikainen bussinvaihto. Ulkomaalaisista kauhistunut myyjä kuitenkin valehteli, ettei busseja eteenpäin enää mene ja niin jäimme päiväksi jumiin itse asiassa varsin leppoisaan Jinghongiin. Yöbussilla jatkoimme aikanaan matkaa UNESCOn maailmanperintökohteeseen Lijiangiin. Tämä kaupunki on yksi Kiinan suosituimpia turistikohteita ja syystä. Hieno vanhakaupunki hurmasi ja varsinkin sen iltaloisto. Saimme myös nähdä kaupungin keskiajan pimeydessä, kun kaupungista meni sähköt illalla. Onneksi olimme jo tutustuneet kaupungin sokkeloihin päivän, muuten emme käsituntumalla kynttilöiden valossa olisi koskaan löytäneet takaisin majapaikkaamme. Päivänvalossakin eksyimme kyseisille kujille toistuvasti, osakiitos kiinalaisten karttojen. Lijiang oli tulvillaan alkuperäiskansojen ruokia, joista tutustuimme jakkilihaan, baba-leipään ja villipähkinleivoksiin.

Tänä aamuna bussi jätti meidät Dalin vanhaan kaupunkiin. Miellyttävä paikka, mutta kalpenee Lijiangin lumolle. Samat turistikojut ja japsituristit täältäkin näköjään löytyvät. Matka jatkuu huomenna Kunmingiin. Tai sinne liput ainakin kuvittelimme ostaneemme.