Pieni Jordania olikin sitten äkkiä nähty. Varsinkin, kun vuokrasimme päiväksi auton, jolla karistimme Ammanin pölyt jaloistamme ja suuntasimme maaseudulle. Ammanissa itsessään kun ei ole paljon näkemistä, yksi roomalainen amfiteatteri ja vanha linnoitus samalta ajalta. Tuo kyseinen aamu ei kylläkään alkanut suotuisissa merkeissä, kun autovuorkaamon hemmo myöhästyi töistä lähes tunnin. Korvaukseksi saimme sitten hienomman auton, vaikkakin luulemme, että olisimme saaneet sen joka tapauksessa, sillä he eivät löytäneet koko varaustamme eli ei heillä sitä pientä kirppua meille olisi löytynyt sille aamua. Hieno auto ei kääntynyt kellosta tunteja lisää päivään, mutta ehdimme silti vierailla Kuolleella merellä, Nebo-vuorella ja Karak-linnoituksella. Jordanian ykkösnähtävyyden, Petran, jätimme väliin. Syynä pääsylipun uskomaton hinta, 50 euroa nuppi! Perusteluna kalliille lipulle annetaan siihen nykyään pakollisina kuuluvat oheispalvelut. Muiden matkalijoiden mukaan lippuun kuuluvaa opastettua kierrosta ei vain siltikään aina ole saatavilla ja viimeisille kahdelle kilometrille maksettu hevosratsastus tarkoittaa käytännössä usein omia jalkoja. Epäilemme suuresti noiden hevosten ja aasian työolosuhteita (varsinkin kesäisin, kun lämpötila huitelee jossain +40 kuumemmalla puolella), emmekö siis halunneet pennilläkään tukea kyseistä toimintaa, olkoonkin valtion sanelemaan.

Kuollut meri oli turkoosine vesineen ja valkoisine suolarantoineen yllätys, sillä olimme odottaneet samanlaista haisulikokemusta kuin Yhdysvalloissa Suolajärvellä. Jalat saivat hienon valkoisen suolakuorrutuksen dippailusta. Lisäjännitystä Kuolleenmeren alueella liikkumiseen tuo ei-niin-ystävällismielisen naapurivaltion rajan läheisyys, sillä tiet on linnoituttu tarkastupisteillä. Oli kuitenkin lauantai ja Israelin raja suljetttu, niin virkalijat eivät olleet erityisen innokkaita työssään. Sillä ainoalla pisteellä, jossa meidät todella pysäytettiin, virkailija tiedusteli ohimennen minne olimme matkalla ja keskittyi utelemaan montako vaimoa Pekalla on. Nebo-vuorella kävimme katsomassa maisemia, jotka kylläkin olivat melkoisen usvan peitossa. Vuorelta Mooseksen sanotaan katsoneen luvattuun maahan, ja tuolle vuorelle hänet on myös haudattu - kukaan ei vain tiedä varmaksi hautapaikkaa. Karakin keskiaikainen ristiretkilinna oli upea paikka, ja varsinkin lähestyminen mäen rinnettä kiemurtelevaa tietä pitkin, kun linna seisoi uljaana korkeuksissaan. Varsin ilmeinen paikka rakentaa linnoitus siis. Jordanian maisemat ovat enimmäkseen karua aavikkoa, jota tylsät horisonttiin jatkuvat tiet halkovat. Vuohet näykkivät karusta maasta minkä irti saavat ja niitä paimentamassa on perinteiseen asuun sonnustautunut huivipäinen mies. Matkalla näemme mielenkiintoisia kulkupelejä, kuten kuvan bussin, jonka ristimitta on hieman pielessä - auto ei suinkaan ole ajamassa päin keskivallia vaan kulkee eteenpäin kaistaa pitkin.

Ammanista oli tarkoitus jatkaa bussilla Damascukseen, Syyriaan. Matkaan tuli vain yllätysmutka, kun bussiyhtiö kieltäytyi myymästä meille lippuja, kun meillä ei ollut Syyrian viisumia valmiina passissa. Sinänsä ihan ymmärrettävää, ettei reittibussi halua odottaa rajalla. Mietimme siinä sitten, että mitäs nyt. Mutta nou hätä, kerrottuamme hotellille tilanteestamme, puolitoista tuntia myöhemmin yhteistaksi haki meidät ovelta ja viisi tuntia myöhemmin seisoimme seuraavan hotellin ovella Damasissa. Syyrian viisumi hoitui helposti ja nopeasti rajalla, juuri kuten pitikin, ja muutenkin molempien maiden rajamuodollisuudet olivat ohi noin tunnissa. Ehdimme jo käydä kierroksella Damascuksen vanhassa kaupungissa. Pekan mielestä se on upea - minä, se historiafriikki, en ole niin vakuuttunut. Toki kujat ovat kapeat ja mausteet tuoksuvat taivaalliselta, myynnissä on upeita itämaisia naisten pukuja ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Lähdemme taas tutkimaan - kylmää ja sadetta uhmaten - josko sieltä tänään löytyisi se puuttuva "jotain", jotta minäkin voisin yhtyä Damasia ylistävien kuoroon.

Koskapa isoveli valvoo jälleen elämäämme, tämä teksi tulee sähköpostin kautta - lopputuloksesta, eli miltä se näyttää ruudulla, ei siis voi olla varma. Ammanissa saimme sentään lähes-aidolla-Windows-kopiolla oman koneen jälleen toimintakuntoon.