Tervehdys sinisen meren ja lämpimän auringon alta! Olemme vaihteeksi lomamoodissa. Kohteeksi valitsimme pienen Ko Makin saaren lähteltä Kambodzan rajaa. Luulimme löytäneemme hyvinkin salaisen saaren, mutta hieman pieneen meni arvaus. Laivat tuovat turisteja tänne(kin) virtanaan. Monet tulevat läheiseltä Ko Changilta, joka on kuulemma ainakin potenssiin kymmenen mitä tulee turistien määrään ja majoituksen hintaan. Meidänkin Bangkokin bussi jätti kokonaisen bussilastillisen porukkaa Ko Changin lauturiin.

Majapaikkamme on edullista reppureissaajatasoa. Perhe yrittää kovasti, vaikka kukaan heistä ei oikeastaan puhu englantia. Mutta ruoka on hyvää ja maja siisti. Ranta ei ole paras loikoiluun, mutta kanooteilla voi aina pyyhkäistä uimaan kauemmas ja etsimään snorkkelointipaikkaa. Saari on niin pieni, että pyörällä sen pyyhkäisee ympäri ja ristiin rastiin parissa tunnissa. Yllättäin joka toinen vastaantulija on suomalainen tai muualta Pohjoismaista. Ahdistavaa! Majapaikkamme asukkaista tällä hetkellä puolet on suomalaisia, vaikka se ei edes sijaitse sillä parhaalla rannalla. Olemme siis saaneet kokea miltä tuntuu matkustaa Thaimaassa huippusesonkina.  

Jotain Ko Makin turistisoitumisen tasosta voi tietenkin päätellä siitä, että saimme eräästä resortista käyttöömme wifin. Muut katsovat kulmien alta, kun istumme päivät pitkät netissä. Me taas olemme sitä mieltä, että voisi sitä huonommankin paikan omalle "nettikahvilalleen" valita kuin valkohiekkaisen rannan vienolla tuulenvireellä. Oikeilla lomalaisilla ei varmaan olekaan useampaa viisumia taisteltavana. Vaikka olemme jo luovuttaneet kohta kolme viikkoa kestäneen uuvustustaistelun Iranin viisumin kanssa - ei etteikö sitä saisi, mutta ahneet matkatoimistot pyytävät pelkästä suosituskirjeestä liian kovaa hintaa. Ottaisivat mallia Kambodzasta, joka e-visa kolahti sähköpostiin päivässä. Ensi viikolla testaamme sitten tämän asiakirjan toimivuuden matkalla Angkor Watiin ja Siem Reapiin.