Paljon parjattu Bangkok on osoittautunut mainettaan paremmaksi paikaksi. Olemme viihtyneet ne kaksi päivää, jotka ehdimme tähän väliin täällä olla. Ehkä asiaan on vaikuttanut se, että majoitimme itsemme Silomiin, ja eilinen vierailu sillä kuuluisalla Khao Sanin kadulla sai todellakin pysymään siinä päätöksessä. Kun vielä lisäsimme majoituslaskuun yhden nolla perään, niin saimme fiksun ja siistin hotellitasoisen huoneen, jossa kylppäri on normaalin hostellihuoneen kokoa. Olimme ansainneet tämän hemmottelun puolitoista vuorokautta kestäneen junamatkan jälkeen.

Junamatka Kuala Lumpurista Bangkokiin oli mielenkiintoinen. Ystävällinen junavirkailija ei Malesian-junassa puhunut englantia, joten emme saaneet selville mihin aikaan meidän on tarkoitus saapua Malesia-Thaimaa rajalle. Vaikkakin olimme kohtalaisen varmoja, että kyllä meidät herätetään rajalla, niin olin levottomana ehtinyt nähdä unia pimennysverhoista sun muista "rajamuodollisuuksista" ennen kuin lopulta sinne saavuimme päivänvalon aikaan aamulla. Matkan rajalta Hat Yaihin meitä viihdytti kolmevuotias venäläistyttö Liza, joka kävi jututtamassa puolta junaa - kielellä, jota harva ymmärsi. Hat Yain kaupunki ei näyttänyt millään muotoa siltä kurjalta paikalta, jollaiseksi matkakirjat sen olivat kuvanneet. Emme muutenkaan huomanneet Etelä-Thaimaan levottomuuksia, mitä nyt asemilla oli varsin rankasta aseistettuja vartijoita. Hommasimme kuitenkin jatkoliput Bangkokiin samantien. Mikä draama siitä junasta muodostuikaan! Tosin vain ulkomaalaisten osalta, sillä paikalliset tietenkin saivat junan myöhästymisestä kertovat kuulutukset. Ehdimme käväistä jo väärässä junassakin ennen kuin asianlaita meille selvisi. Emme ole ennen nähneet myöhässä olevaa junaa, joka matkustajineen seisoo asemalla ja odottaa - niin mitä, se ei koskaan selvinnyt meille, mutta kaksi tuntia myöhässä se lopulta lähti matkaan. Varsinainen "rapid" se juna totta tosiaan... Olimme ihmeissämme, kun Bangkokin asemalla meitä ei odottanutkaan laumaa tuutseja kavereineen - tähän porukaan törmäisimme vasta eilen keskikaupungilla. Millaisen taiteenlajin nämä ovatkaan turistien huijaamisesta kehittäneet. Olimme kuitenkin tehneet kotiläksyt ja virkamieshymy naamalla pakenimme aina paikalta. Lisätehtävät sen sijaan olivat jääneet tekemättä: eilen Thaimaassa vietettiin jonkinlaista Buddha-päivää, jonka johdosta kaikkiin temppeleihin olisi ollut ilmainen sisäänpääsy - jäi meiltä hyödyntämättä.

Malesia ei tosiaan räjäyttänyt tajuntaa. Kuala Lumpurissa olisi ollut suuri hindujuhla, Thaipusam, mutta tyydyimme katsomaan siitä vain pikkuriikkisen osan hostellin ikkunasta; vieressä kun sattui olemaan yksi kaupungin kuuluisimmista hindutemppeleistä. Löytyihän Kuala Lumpurista hienoja ostoskeskuksia, mutta jäimme kyllä miettimään mitä muuta sillä oli tarjottavana. Malesia-antipatioita ei millään muotoa auttanut se, että löysimme itsestämme kirppuja Borneon reissun jäljiltä. Kirppuja! Apteekista löytyi jotain suomalaista tolua vastaavaa myrkkyä, jolla peseydyimme pari päivää pari kertaa päivässä - ei tykännyt iho eikä kyllä kirputkaan. Kun vielä löysimme tehokkaan ja edullisen - hostelli tahtoi 2€/kilo! - itsepalvelupesulan vaatteille, niin elämä alkoi palautua raiteilleen. Vain huomatakseni, että kirput vaihtuivat pahaan kuumuuden aiheuttamaan rasitusihottumaan jaloissa. Sääret ovat niin pahan näköiset, että apteekin tyttö patisti lääkäriin. Äh, tämä on jo kerran koettu eikä ole mitään verrattuna Afrikassa saatuun ihottumaan. Nyt jaloissani on menossa lääketieteellinen kokeilu: vasempaan laitoin suuren eurooppalaisen lääkefirman voidetta ja oikeaan puolestaan aasilaista ihmelääkettä kaikki-se-parentaa-tiikerisalvaa. Katsotaan osuuko diagnostiikka kohdilleen...

Seuraavaksi olisi tarkoitus jatkaa pariksi päiväksi rannalla Itä-Thaimaan saarille. Thaimaa on käynyt nuukaksi oleskelupäiväen suhteen, kun maarajoilta saa enää 15 päivän leiman passiin. Kambodza sentään myönsi reilusti kuukauden, joten käymme uusimmassa Thaimaan viisumin perinteisellä turistikierroksella Kambodza-Vietnam-Laos.