Paratiisisaaremme elämä on ollut vaihderikasta. Laskeutuessamme Rarotongan kentälle vettä tuli taivaan täydeltä. Tavarat pääsivät ikävästi kastumaan ennen majapaikkaan saapumista. Tästä alkoi pitempiaikaisen majoituksen haku. Päätimme pysyä pääsaarella ja olla matkustamatta Aitutakille tahi edemmäs. Säästetyillä rahoilla voimme sitten lennellä Tongalle tai jollekin muulle hyvältä vaikuttavalle Tyynenmeren saariryhmälle. Turisti-infon huonoudesta huolimatta onnistuimme löytämään neljäksi viikoksi bungalowin hienolla merinäköalalla. Uimaan mökin edessä ei pysty kivikkoisuuden takia, mutta maisema ja viihtyisä väliaikaiskoti korvaavat sen puutteen. Snorklausta olemme harrastaneet saaren eri puolilla, mutta vielä emme ole löytäneet huippupaikkaa. Kaloja on sen miljoonaa eri kokoa ja väristä, mutta korallit ovat kuolleet. Meritähdet sentään tuovat väriä kivien sekaan.

Saari on näytellyt myös ikävämpää puoltaan. Kuulimme tapaamiltamme suomalaisilta, että heiltä oli viety rahat bungalowista heidän nukkuessaan. Afrikassa meitä uhkailtiin AK-47:lla, Paraguaissa tuli nyrkistä, Brasiliassa vaihteeksi uhattiin pistoolilla, mutta täällä enimmäisen kerran varas onnistui tekosissaan. Parin päivän turhauttavan etsinnän ja suurten hikipisarojen jälkeen saimme hankittua polkupyörät 1,5€ päivähintaan. Istuimme nautiskelemassa illallista terassilla, kun Suvin pyörä päätti laskea ilmat eturengaastaan. Kuuntelimme pihinää ja katselimme, kun pyörä kaatui kaidetta vasten. Päätimme tutkia asiaa tarkemmin aamulla. Herättyämme totesin molempien pyörien eturankaiden olevan poissa. Ajattelin vuokraisännän vieneen ne korjattavaksi. Renkaat oli kuitenkin otettu niin kiireellä irti, että tavaraa oli jäänyt hujanhajan, joten totesimme varkaiden vierailleen. Sen siitä saa kun vuokraamo ei anna kunnon lukkoja. Vuokraemäntä soitti poliisit paikalle asiasta kuultuaan. Meidän piti täyttää raportti tapahtuneesta. Minun haastattelijalla oli päämurheena tekstirivien kertyminen. Vähintään sivu piti raapustaa vaikka vallinneesta säätilasta. Hattua täytyy silti heille nostaa. Neljä tuntia tapahtuneesta ja he ilmoittivat etupyörien löytyneen! Jatkossa pyöritämme parin metrin kettingin pinnojen väliin. Ovia olemme aina pitäneet lukossa ja rinkat/reput ovat kytkettyinä toisiinsa yötä päivää. Hotelleissa/hostelleissa asettelen sohvan tai jotain kilisevää oven/portaiden eteen välttyäkseen ikäviltä yllätyksiltä. Neljättäkymmentä käydessä ei enää reikiä nahkaansa kaipaa edes seikkailumielessä. San Franciscossa joku yritti aamukuudelta sisään, mutta muuten olemme saaneet olla rauhassa.  Suvi kylläkin herättää joka toinen yö, kun kuulee kolinoita tai näkee pingviinien pitävän ratsastuskilpailuja intian norsuilla parvekkeella/olohuoneessa.

Uuteen bungalowiin sopeutuminen on muuten sujunut hyvin. Ennätimme jo hankkia nettiliittymänkin, mutta ilo oli lyhyt aikainen. Kotona huomasimme liittymän olevan aktiivinen vain seitsemän päivää. 35 euroa viikosta! Marssimme takaisin kauppaan valmiiksi mietittyine valitussaarnoineen. Rahat palautuivatkin sormia napsauttamalla. Pöllähtyneenä ihmettelimme, että mitäs seuraavaksi. Surffailu katukioskeissa maksaa yli 5 euroa tunti, jatkomatkasuunnitelmien teko käy siis kalliiksi. Eli jos jollakulla sattuu olemaan persian/farssin kielen opiskelumateriaalia tai linkkejä, niin mielellään otamme niitä vastaan. Onko Miksulla mitään sähköisessä muodossa? Enkunkielisissä materiaalissa ääntämisohjeet ovat täyttä hölynpölyä meikäläiselle vaikka kuuntelenkin sujuvasti 17 kieltä ja vaikenen vielä useammalla.