Amerikan manner on meidän osalta koluttu tältä erää. Suuntaamme seuraavaksi kohti Cookin saaria. 74 päivää huristelimme asuntoautollamme V8-koneen miehekkäässä murinassa. Matka meni rattoisasti viimeiseen iltaan saakka, sitten jysähti. Tiirailin turhan tarkkaan kalifornialaisia ja hurautin punaisen tolpan ohi. Naapurilinnunpönttö vilkutti valoja hyvästiksi. Joka reissulla tietysti jotain sattuu...

Perjantaina kävimme hakemassa lentokentältä alle pienemmän kulkepelin, jolla kruisailimme Anaheimiin katsomaan NHL-peliä. Vieraat, Atlanta Thrashers, hiljensivät hallin heti alkuunsa tehden maalin tyhjentävästi 17 sekunnissa. Sen jälkeen oli kunnolla 90-luvun historian siipien havinaa kun Koivu ja Selänne takoivat pisteitä olantakaa ja Lydman paukautti ekaan peliinsä heti verkot tötterölle. Anaheim sössi pelinsä 4-2 johdosta lopulta rankkaritappioon, mutta sykettä pelissä riitti. SM-liigan pelissä en ole koskaan kiekkoa saanut, mutta nyt tuli kerralla kaksi. Lahjoitin toisen pikkupojalle, toisesta Suvi ei suostunut luopumaan. Aikoo kuljettaa sen reissun mukanaan, eli kannattaa sen minun rinkassa.

Suunnitellut matkajärjestelyt ovat yskineet pahasti Losin ruuhkissa. Saimme nostettua dollareita pankista lisää, mutta Uuden-Seelannin dollareita ei saatu millään ilveellä. Toivottavasti lentokentältä onnistuu. Pankit ei vaihda valuuttaa, jos ei ole tiliä ja rahanvaihtopisteissä ei ollut kyseistä valuuttaa. Ajelimme tuntikausia ruuhkissa, jonka kaltaisia ei Suomessa koskaan näe, vain todetaksemme, että viisi minuuttia aiemmin joku vei kaikki valuuttapisteen 15 tuhatta dollaria! Onneksi Suvilla on pitkä pinna. Viikonlopuksi pahimmat ruuhkat hellittivät, joten pääsimme tekemään perinteiset uukkarit Disneyn studion ja muiden nähtävyyksien sisäänkäynneillä. Fordimme onneksi pyörähtää näppärämmin kuin Dodge. Nykyisessä kulkupelissämme on lisävarusteena kääntyvät etupyörät, jotka Dodgesta tuntuivat puuttuvan. 280 hevosvoimaa tosin korvasi pienet puutteet.

Kelin puolesta viimeinen viikko on ollut kylmä, noin 20 astetta (c) ja sumuista. Edellisellä reissulla Los Angelesissa samaan aikaan vuodesta oli reilut 40 astetta. Nyt rannat ovat täynnä märkäpukuisia surffareita eli vesikin on kylmää (15 astetta). Se siitä Kalifornian ikuisesta kesästä. Yksi myytti taas murrettu. Täällä veden lämpötila nousee siedettäväksi vain muutamana kesäkuukautena. Ajelimme koko matkan San Diegosta Losiin rannikkoa pitkin (150 mailia), nähden hiekkarantoa ja surffausmaastoja kyllästymiseen asti. Kylmä ilma ja tuuli tehnee sen, ettei maisemat jaksaneet innostaa. Lännenmaisemat ja historia kiehtoo paljon enemmän ja vaatii palaamaan Yellowstoniin ja Wyomingiin maisemiin. Montana ja Pohjois-Dakota löytyvät myös tulevaisuuden matkalistalta.