Eihän se kuulunut matkasuunnitelmaan, mutta kun nurkilla olimme, niin annoimme San Diegolle mahdollisuuden. Ja kaupunki lunasti ne potenssiin kymmenen. Erään matkailuinfon setä kuvaili kaupunkia hieman moittiva sävy äänessään turistoisuneeksi; olihan se sitä, mutta hyvällä tavalla mielestämme. Eikä hyvää fiilistä suinkaan latistanut se, että lähes kaupungin keskustassa on osavaltiolla puisto, jossa voi majoittua asuntoautolla (ja teltalla) edullisesti. Emme kolunneet moniakaan San Diegon, maailmanluokan sanotaan, nähtävyyksistä, mutta ilman kallista risteilyäkin näimme upeassa auringonlaskussa kaupungin silhuetin ja merileijonia sekä tietenkin ne paljon puhutut (surffi)rannat. Eikä pikkukaupunkien kautta pohjoiseen kohti Los Angelesia kulkeva rantatie 101 ollut ollenkaan hassumpi. Aamusumusta huolimatta rannat olivat täyttyneet jo ennen aamukahdeksaa surffareista. Aamukahvit Oceansiden laiturilla olivat yhdet koko reissun leppoisimmista. Pidän nyt Kaliforniasta paljon enemmän.
San Diegosta olisi päässyt näppärästi rajan yli Tijuanaan. Emme vierailleet. Pelkäsin, että jos nyt menen sinne, en koskaan enää palaa Meksikoon. Kun matka oli vienyt niin etelään, lähimmillään vain muutama maili rajalle, paikallisille tuntui olevan selvää, että olemme matkalla naapurimaahan samalla kaasulla. Valtatie 94:llä vastaan tuli yllättävä Yhdysvaltojen sisäinen passintarkastus, jossa ensimmäisenä selviteltiin olemmeko kenties tulossa Meksikosta. Autoa ei sentään tarkastettu, ystävällisen tiukka rajavirkailija vaikutti olevan hieman ihmeissään kaukaisista vieraista. Cambon pikkukaupungissa entinen merivoimien mies nyökytteli huojentuneen oloisena, kun kerroimme, ettei eteläinen naapuri kuulu suunnitelmiin. Sen jälkeen setällä riitti kauhukertomuksia raja-alueen elämästä, jota värittävät niin laittomasti maahan pyrkivät kuin hämärien bisneksien miehet. Tuntui hieman absurdilta, kun Lake Morenan puistossa kysyimme vaellusreiteistä ja osana ohjeistusta kuului: "laittomasti maahan tulleet eivät yleensä lähesty vaeltajia elleivät ole kuolemassa janoon". Seisoimme yhden maailman syvimmän elintasokuilun reunalla.
Enää yksi paikka on Amerikka-tourneella jäljellä, Los Angeles. Sinne pitäisi tien viedä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti