Cuscossa on juhlittu, päiviä. Tosin ensimmäiset pari-kolme päivää osoitettiin mieltä, ainakin (maa)kaasusta ja jonkinlaisesta autonomiasta on puhuttu. Sitten onkin riittänyt erilaisia kulkueita upeissa puvuissa esittämässä tansseja. Eilen ilta huipentui massiiviseen ilotulitukseen (joka peitti kaupungin savusumuun...). Saavuimme kaupunkiin onnellisen tietämättömänä tilanteesta, ilmeisesti oli vain tunneista kiinni ennen kuin tieliikenne blokattiin. Olimme nimittäin onnellisia siitä, että ylipäätään saavuimme Cuscoon. Saimme huomata, että perulaisilla bussiyhtiöillä on neljäskin matkustusluokka, nimesimme sen "super economicaksi", ja se tarkoittaa, että kävelet. Bussimme Arequipasta Cuscoon oli peruttu, jos sitä ikinä olemassa olikaan, ja tämän saimme kuulla, kun olimme seisoneet asemalauturilla, missä virkailija käski liput tarkastettuaan odottaa, lähes tunnin turhaan. Hauskinta asiassa oli, että se oli illan toiseksi viimeinen bussi Cuscoon ja se viimeinen oli loppuunmyyty. Ryhdyimme hankaliksi. Ja se poiki kuin poikikin meille aivan viimeiset paikat siihen toisen yhtiön "loppuunmyytyyn" bussiin, kiitos aseman ymmärtäväisen henkilökunnan.

Cusco on kaunis, mutta aivan liian turistisoitunut paikka, varsinkin Mollendon ja Mehian jälkeen, joissa olimme ainoat gringot sadan kilometrin säteellä. Cuscossa taas ainakin joka toinen vastaantulija yrittää myydä jotain, ihan kuin turisti olisi jonkinlainen ostoautomaatti. Alpakasti tosin olisin voinut ostotarjouksen tehdäkin... Lähes kolmen päivän miettimisen jälkeen lopulta varasimme vaelluksen Machu Picchulle. On aivan uskomatonta miten monella eri tapaa matkatoimisto voi mokata myyntitilanteen; yhdessä paikassa virkailija nukkui pöydällä, toisessa tuijotteli tylsistyneenä ovesta ulos, parissa hinnat olivat vain liian tähtitieteelliset, yhdessä myyjä innostui haukkumaan muut operaattorit eikä lisäksi ymmärtänyt selkeällä englanninkielellä esitettyä kysymystä kuormamuulien kohtelusta ja niin edelleen. Voi huokaus! Toistaiseksi olemme tyytyväisiä valintaamme, sillä tapasimme jo tulevan oppaamme ja hän vaikutti varsin fiksulta, joten lupa on odottaa onnistunutta vaellusta. Ja sitähän on edessä huomisesta lähtien viiden päivän ja lähes 80 kilometrin verran, kyseessä on ns. Salkantay-vaellus. Juhannusaaton vietämme missäpä muuallakaan kuin Machu Picchulla. Toivotammekin jo tässä vaiheessa kaunista juhannusta sinne Suomenmaalle!