Rio on ollut yllättävä kokemus. Saapumisesta lähtien olen unelmoinut Nokian kumisaappaista ja Rukan sadetakista. Täällä nimittäin sataa (ja sataa ja sataa), tietojemme mukaan ainakin kuudetta päivää. Eilen vielä pystyi kävelemään kaupungilla ja kävimme katsomassa muan muassa kuuluisan Copacabanan biitsin, joka jostain kumman syystä oli varsin autio. Tänään aamulla majatalosta kehotettiin pysymään poissa kaupungilta, sillä se on tulvan vallassa, ihmiset eivät pääse töihin. Uskon sen, sillä jo eilen sai loiskutella välilä nilkkoihin asti ulottuvassa vedessä, kun kadut, mukaan lukien viemärit ja talojen kivetyt pihat, tulvivat. Kyllä, illan päätteksi todellakin desinfioitiin jalat ja lipokkaat. Aamulla ei sitten ollut enää sähköjä (ja tämä on kuitenkin miljoonakaupunki!). Päätimme muuttaa matkasuunnitelmia ja jäädä Rioon vielä hetkeksi. Menimme kuitenkin kaupungille etsimään bussilippuja eteenpäin, mutta koko kaupunki oli todellakin hieman pysähtyneen oloinen, ja bussilippujen sijaan saimme plakkariin ryöstöyrityksen. Lopputuloksena oli kaksi rikkoontunutta sateenvarjoa ja yhdet murtuneet sormet, ryöstäjän siis. Ollaan todellakin ihan kunnossa :).

Täällä kyllä viihtyisä varmasti vaikka viikon, sillä kaupunki on erinäisistä miinuksista huolimatta mielenkiintoinen ja tekemistä on joka lähtöön; haaveilen teatteriin menostakin, jos repusta vain löytyisi sopivat vaatteet. Se on vain harmi meidän kannaltamme, että niin sanotusti tärkeimmät nähtävyydet, kuten Sokeritoppavuori, vaativat kauniin kirkkaan sään päästäkseen oikeuksiinsa. Rioon kannattaa saapua myös kohtalaisen lihavan lompakon kanssa, sillä kaupunki on kallis, etenkin majoitus.

Jahka saamme hommattua bussiliput, niin matka jatkuu pohjoiseen kohti Bahiaa. Juuri nyt tuo aurinkoinen osa maata kuulostaa taivaalliselta, vaikka juuri pääsin valittamasta Fozin kuumuutta (yli +30c). Olisi tarkoitus parkkeerata johonkin kivaan pikkupaikkaan rannalle hieman pidemmäksi aikaa. Toivomme pääsevämme Belemiin saakka Amazonin rannelle parilla pysähdyksellä, sillä bussiliput eivät ole kovin halpoja Brasiliassa, mikä houkuttelee matkustamaan pidempää matkaa kerralla. Matka Fozilta Rioon kesti "vain" 22 tuntia, eikä bussin räähkässä ollut edes ruokatarjoilua! Bussi tuli Asuncionista (Paraguayn pääkaupunki) ja sen kyllä huomasi muustakin kuin bussin mukavuudesta: periaatteessa matkustajalla sai olla vain yksi laukku alle tietyn maksimipainon säilytystilaan ja yksi laukku sisälle bussiin. Epäilyttävät laukut punnittin. Ja tänä kaikki siis siksi, että jengillä taitaa olla hieman tapana käydä ostoksilla tuolla halvemmassa naapurimaassa. Poliisin tiesuluilla meno oli kuin Suomen satamissa Viron reissun jälkeen; viranomaiset tutkivat paikallisten ladojen tavataa täyteeen lastattuja takakontteja.

Tänään olisi voinut olla tooosiii pitkä perjantai. Kävimme nimittäin Paraguayn puolella rajakaupungissa nimeltä Ciudad del Este. Rajamuodollisuudet olivat kuitenkin hyvin sujuvat ja virkailijat molemmin puolin rajaa erittäin ystävällisiä. Varsinaisen rajan muodostaa Parana-joki, ja raja on varmaan yksi kauneumpia ylittää siltaa pitkin kävellen. Itse kaupunki oli taas ikävä muistutus siitä, että kaikilla ei ole asiat hyvin. Tiedossa oli, että paikka on, varsinkin elektroniikan ja merkkituotteiden, ostosparatiisi, mutta kaupunkikuva oli todella rähjäinen. Kovinkaan moni paikka ei ollut tänään auki, mutta kävimme tarkastamassa hintatason lähes ainoassa aukiolevassa ruokapaikassa eli Mäkkärissä. Enpä ole ennen saanut neljää virkailijaa palvelemaan itseäni Mäkkärissä, liekö vika ollut edelleen ontuvassa espanjassa..Kävimme katsastamassa myös Brasilian puolella mainostetun ostoskeskuksen, jossa myydään kaikkia merkkituotteita hajuvesistä urheiluvaatteisiin ja astioihin. Turvatoimista päätelleen saattavat olla aitoja. Mutta vessat olivat hienoimmat tällä mantereella koetuimmat, ja odotussali oli suurempi kuin monen olohuone ihanan kylmällä vesiautomaatilla varustettuna. Joillakin siis menee hyvin Paraguayssakin.

Syy saapua maahan oli kuitenkin eräs luonnonpuiston tapainen noin 20 kilometrin päästä kaupungista, minne asti ei kuitenkaan koskaan päästy. Paraguayin ja Brasilian rajalle Parana-jokeen on rakennettu yksi maailman suurimmista vesivoimaloista, jonka tuottaa eri lähteiden mukaan 80-90 prosenttia Paraguayn ja 30 prosenttia Brasilian sähköstä. Kyseisen rakennelman tieltä on tuhottu paljon ympäristöä, joka on sitten yritetty säilyttää puistoissa voimalan lähellä. Voimalalla pääsi ilmaiselle bussikierrokselle, mikä olikin hyvä, kun taksi paikkaan maksoi aika lailla, vaikka saimme ystävällisen virkalijan avulla kuskin tiputtamaan ryöstöhinnan alle puoleen. Kannattaa siis katsastaa pato Brasilian puolelta, missä pääsee näkemään saman huolettomasta paikallisbussilla.

Tämänpäiväistä taksikuskia lukuunottamatta ihmiset täällä ovat erittäin ystävällisiä. Eilen kiertimme puolenkymmentä ompelimoa ja ompelutarvikkeita myyvää liikettä toiveena saada repun vetoketju korjattua. Erinomaisia ohjeita saimme aina, vaikka yhteistä kieltä ei välttämättä ollut. Santeri-open opit espanjasta eivät edelleenkään ole palautuneet kunnolla mieleen, mutta eipä niistä kamalasti täällä portugalinkielisessä Brasiliassa apua olisikaan. Lopulta hostellinpitäjän käly lupautui korjaamaan repun, odotamme jännityksellä palautuuko se huomiseksi ennen kuin Rion bussi lähtee.

Kävimme katsomassa Iguassun putoukset myös tältä Bralisian puolen rajaa. Nyt vasta tajusi miten upeat ne ovat. Brasilian puolelta näkee putoukset vastarannalta, mikä antaa niille oikean mittakaavan. Matkaa tänne suunnittelevilla sanomme siis, että Brasilia, Brasilia, Brasilia. Mitä haluatkin nähdä, tee se Brasilian puolella. Foz do Iguassun kaupunkin on kiva paikka väittivät opaskirjat mitä tahansa.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Kuuma! Terveisia vain keskelta sademetsaa, jossa on kuuma ja todella (!) kosteaa. Olemme paasseet Puerto Iguazuun ja eilen kavimme katsomassa ne kuuluisat putoukset. Hienot olivat, ja suuret, mutta erittain kaupalliset. Vierailijoita oli paljon liikkeella niille kapeille kavelysilloille. Verrattuna Viktorian putouksiin, nama oli todella valjastettu matkailun kayttoon ja rakennettu hieman vahemman maisemaa kunnioittaen. Toisaalta ymmarran verraten massiiviset rakennelmat, kun katsoi Iguazu-joen ja sen lukuisten sivuhaarojen voimaa. Oli varsin jannittavaa kavella rautasillalla tuon hurjaa kyytia virtaavan joen ylla. Ja katsoa sen sillan jaanteita, jotka joki oli tuhonnut vuoden 1992 tulvassa... Naimme myos hauskoja nokkaelaimia ja mielettoman maaran erilaisia ja erivarisia perhosia. Nokkaelaiset olivat selvasti saaneet herkkuja (tyhmilta) turisteilta, sen verran innokkaasti tulivat katsomaan loytyisiko rapisevasta pussista jotain heillekin. Nyt on sitten saatu esimakua Amazonista, jonne toivottavasti jossain vaiheessa reissua paadytaan.

Tiedän saavani seuraavalla tunnustuksella valtaisin vastalauseiden ryöpyn, mutta Buenos Aires ei ole säväyttänyt. Emme ole keksineet mitään nähtävää. Lentokentällä vastassa oli ihana vanhahko setä, joka puhui englantia yhtä paljon kuin me espanjaa. Onneksi taksi oli hotellin (kuten he itse suureellisesti paikkaansa nimittävät...) järjestämä, niin ei tarvinnut edes osoitetta tavata kuskille. Ihmiset täällä ovat ylipäätän ystävällisiä, joskin suuripiirteisyys tuottaa kummastuksen hetkiä. Kun kysyin majapaikastamme onko turisti-infoon pitkäkin matka, sain vastaukseksi, että "ei ollenkaan, vain 20 korttelia". Ja se tekee missä mittayksikössä mitä...? Täältä olemme löytäneet huonoimman turisti-infon ikinä. Sen virkailijan mukaan (muun muassa sanottua) täällä asuu 800 000 ihmistä (ei, kyse ei ole kielivirheestä), vaikka opaskirja lisäisi siihen muutaman miljoonan. Ihmettelinkin, että onpas suurenoloinen kaupunki niin pieneksi paikaksi, vähän kuin Helsinki...

No, erittäin ontuvasta espanjasta huolimatta (tai sen ansiosta) saimme kuitenkin ostettua bussiliput Puerto Iguazuun, jossa on tarkoitus käydä katsomassa Iguazun putoukset. Jos ovat yhtään Viktorian putousten näköiset ja kuuloiset, ja luulisi olevan, kun ovat isommat, niin hienot ovat. Sieltä ylitämme rajan sitten Brasiliaan. Siihenpä suunnitelmat sitten loppuvatkin toistaiseksi. Matkalistalla ollut Uruguay taitaa nyt jäädä ohjelmasta pois, kun emme Coloniaan selvinneet. Saimme nimittäin vinkin, että Uruguay on kallis (mielipiteitä kenelläkään?). Mutta niin on kyllä Buenos Aireskin. Teimme näyteikkunaostoksilla Big Mac vertailun ja se maksaa täällä lähes 6 euroa, yli kaksi kertaa enemmän kuin Afrikassa! Myös lounastarjoukset ovat varsin hinnakkaita. Joo-o, taitaa Bolivia kutsua :)...

Afrikan reissukuvia löytyy.