Tänään olisi voinut olla tooosiii pitkä perjantai. Kävimme nimittäin Paraguayn puolella rajakaupungissa nimeltä Ciudad del Este. Rajamuodollisuudet olivat kuitenkin hyvin sujuvat ja virkailijat molemmin puolin rajaa erittäin ystävällisiä. Varsinaisen rajan muodostaa Parana-joki, ja raja on varmaan yksi kauneumpia ylittää siltaa pitkin kävellen. Itse kaupunki oli taas ikävä muistutus siitä, että kaikilla ei ole asiat hyvin. Tiedossa oli, että paikka on, varsinkin elektroniikan ja merkkituotteiden, ostosparatiisi, mutta kaupunkikuva oli todella rähjäinen. Kovinkaan moni paikka ei ollut tänään auki, mutta kävimme tarkastamassa hintatason lähes ainoassa aukiolevassa ruokapaikassa eli Mäkkärissä. Enpä ole ennen saanut neljää virkailijaa palvelemaan itseäni Mäkkärissä, liekö vika ollut edelleen ontuvassa espanjassa..Kävimme katsastamassa myös Brasilian puolella mainostetun ostoskeskuksen, jossa myydään kaikkia merkkituotteita hajuvesistä urheiluvaatteisiin ja astioihin. Turvatoimista päätelleen saattavat olla aitoja. Mutta vessat olivat hienoimmat tällä mantereella koetuimmat, ja odotussali oli suurempi kuin monen olohuone ihanan kylmällä vesiautomaatilla varustettuna. Joillakin siis menee hyvin Paraguayssakin.

Syy saapua maahan oli kuitenkin eräs luonnonpuiston tapainen noin 20 kilometrin päästä kaupungista, minne asti ei kuitenkaan koskaan päästy. Paraguayin ja Brasilian rajalle Parana-jokeen on rakennettu yksi maailman suurimmista vesivoimaloista, jonka tuottaa eri lähteiden mukaan 80-90 prosenttia Paraguayn ja 30 prosenttia Brasilian sähköstä. Kyseisen rakennelman tieltä on tuhottu paljon ympäristöä, joka on sitten yritetty säilyttää puistoissa voimalan lähellä. Voimalalla pääsi ilmaiselle bussikierrokselle, mikä olikin hyvä, kun taksi paikkaan maksoi aika lailla, vaikka saimme ystävällisen virkalijan avulla kuskin tiputtamaan ryöstöhinnan alle puoleen. Kannattaa siis katsastaa pato Brasilian puolelta, missä pääsee näkemään saman huolettomasta paikallisbussilla.

Tämänpäiväistä taksikuskia lukuunottamatta ihmiset täällä ovat erittäin ystävällisiä. Eilen kiertimme puolenkymmentä ompelimoa ja ompelutarvikkeita myyvää liikettä toiveena saada repun vetoketju korjattua. Erinomaisia ohjeita saimme aina, vaikka yhteistä kieltä ei välttämättä ollut. Santeri-open opit espanjasta eivät edelleenkään ole palautuneet kunnolla mieleen, mutta eipä niistä kamalasti täällä portugalinkielisessä Brasiliassa apua olisikaan. Lopulta hostellinpitäjän käly lupautui korjaamaan repun, odotamme jännityksellä palautuuko se huomiseksi ennen kuin Rion bussi lähtee.

Kävimme katsomassa Iguassun putoukset myös tältä Bralisian puolen rajaa. Nyt vasta tajusi miten upeat ne ovat. Brasilian puolelta näkee putoukset vastarannalta, mikä antaa niille oikean mittakaavan. Matkaa tänne suunnittelevilla sanomme siis, että Brasilia, Brasilia, Brasilia. Mitä haluatkin nähdä, tee se Brasilian puolella. Foz do Iguassun kaupunkin on kiva paikka väittivät opaskirjat mitä tahansa.

Hyvää pääsiäistä kaikille!