Tervehdys Villista Lannesta! Matka on taittunut aina Wyomingin preerialle asti. Kolkuttelemme Yellowstonen ovia; toivottavasti sudet ja karhut ja hirvet ovat huomenna kotona, kun saavumme vierailulle.

Matkalle on jaanyt monia upeita paikkoja ja maisemia. Chicagon kaunis (gansteri)kaupunki vaihtui Iowan maissipeltoihin ja edelleen Etela-Dakotan preerioihin. Iowassa satoi ja ukkosti ja pellot lainehtivat, siita oli uutisissakin taalla. Badlandin kansallispuistossa taas oli yli 90 Fahrenheitia lamminta, vaella siina sitten... Ihastelimme pienia preeriakoiria ja valtavia (!) biisoneja. Nuo vanhat Sioux-intiaanien maat ovat lumoavan kauniita vaikkakin karuja. Kavimme yhden lempileffani, Tanssii susien kanssa, kuvauspaikalla Black Hills -vuorilla. Alue oli viehattava, mutta viikonlopun motoristiralli, naimme tuhansia ja taas tuhansia motoristeja, karkotti taatusti kaikki elaimet kauas pois. Deadwoodissa pystyi jo hieman elaytymaan vanhaan lannen tunnelmaan, onneksi Peku on perehtynyt naihin juttuihin :).

Viikonlopun rentouduimme Big Horn -kanjonilla. Nimi tulee alueella elavista lampaista, joilla siis on suuret sarvet. Saimme muutaman naaraan kuvaan, mutta passi jai viela nakematta. Suurin syy vierailuun olivat kuitenkin villit mustangit, jotka elavat Pryor-vuorilla. Olimme onnekkaita ja saimme nahda niita muutaman vaeltamassa. Upeita, upeita elaimia! Lisamausteena vierailimme alueen vanhoilla rancheilla. Ei hassumpaa ollenkaan, ollapa cowboy...