Kaksi päivää Melbournessa oli tarpeeksi, olimme siinä ajassa mielestämme nähneet kaiken haluamamme sieltä. Melbourne on siisti kaupunki, mutta siltä tuntui puuttuvan luonnonkauneutta verrattuna vaikkapa Sydneyhyn. Viimeiseksi Australian päiväksi vuokrasimme jälleen auton ja ajoimme pois kaupungista Phillip -saarelle. Saari on aivan järkyttävä turistirysä, mutta jälleen kerran siihen on syynsä. Kävimme katsomassa koalia niiden suojelukeskuksessa. Mikäli oikein ymmärsimme näyttelyn, koalat eivät ole alkujaan eläneet alueella, mutta nyt Phillip ja French -saarilla elää Australian vahvin koalakanta. Päivä oli todella kuuma ja nuo harmaat olennot näyttivät ottavan sen rennosti. Ei koalat kuulemma laiskoja ole, ne vain nukkuvat noin 20 tuntia päivässä.  Koalien lisäksi Phillip on tunnettu pikkupingviineistä. Niitä emme päässeet näkemään, sillä ne ovat päivät kalastamassa merellä, ja palaavat takaisin rannalle yöksi. Pingviiniparaati, kuten tätä maihinnousua auringon laskiessa kutsutaan, olisi kuulemma ollut mainio näky. Saarelta ajoimme vielä Yarra-laaksoon, joka puolestaan on viininviljelyaluetta. Alue on kaunis vihreine vuorineen, mutta emme silti ihan keksineet miksi sinne pitäisi turistien mennä. Tekeminen tuntui rajoittuvan kahvitteluun pienissä kylissä tai viinimaistiaisiin. Kun tällä kertaa ajattelimme palauttaa ehjän auton, niin eikös joku sitten viimeisellä kahvipysäkillä ollut läimäyttänyt ovella kunnon lommon takakulmaan. Australialaiset tuntuvat olevan melkosia pässejä liikenteessä, jos sitä lasketaan autoon pysäköintialueilla saatujen kolhujen määrällä ja tilanteeseen kuin tilanteeseen kuuluvalla riikkarinhuudatuksella.    

Melbournen kentällä saimme reissun ensimmäiset tax free -palautukset. Jotenkin vain tuli tunne, että koko juttu on matkailijoiden jujuttamista, ainakin Australiassa.  Melbournessa ainoa toimisto nimittäin on lentokentällä tullin takana. Tälle lennolle emme pystyneet kirjautumaan sisään yhtään etuajassa, kun eihän halpisyhtiöt maksa ylimääräisestä tiskiajasta. Virkailijoilla puolestaan on tietty minimiaika, joka tarvitaan palautuksen tekemiseen ennen lennon lähtöä. Eivätkä he suinkaan anna käteispalautuksia, vaan vähintään luottokortti pitää olla. Aika monelta näytti jäävän rahat Australian valtion kassaan... Opettavainen kokemus kaiken kaikkiaan. 

Kuala Lumpurin halpislentoterminaali näytti paremmalta kuin monissa maissa nähdyt kansainvälisten lentojen ykkösterminaalit. Maahantulomuodollisuudet eivät vastanneet mielikuvaa, että Maleasiassa olisi jotenkin tiukka maahantulovalvonta. Varasimme poistumislennon Kaakkois-Aasiasta näköjään turhaan. Terminaalista löytyi vaihteeksi superhyödyllinen turisti-info, joka hostellin nimen kertomalla osasi suosittella suoran bussilinjan kyseiseen paikkaan. Kaupunki vaikuttaa valtavalta. Ihmettelemme sitä tähän väliin pari päivää ennen kuin suuntaamme Borneoon.