Takaisin Nevadassa pienen Kalifornia-turneen jälkeen. Meidän ei pitänyt tulla Virginia Cityyn, jolla on hieman suureellinen nimi kaupungin kokoon nähden, mutta tänne se matka Tahoe-järveltä vei. Tämä pieni paikka eli suuruutensa 1800-luvun lopulla, nyt menneestä on jäljellä muutamia rakennuksia ja matkailijoille suunnattuja elämysnäytäntöjä. Kävimme kokeilemassa miltä tuntuu istua neljän hevosen vetämissä vankkureissa, kun nelivedot kiitävät täyttä laukkaa; hauskaa oli, vaikka hieman epäilytti kestävätkö ikivanhannäköiset vaunut. Täältä suuntaamme takaisin Tahoe-järvelle, kun emme ehtineet vielä testata miten kylmää vettä siinä järvessä oikein onkaan.

Kaliforniassa vietimme kansallispuistoviikon. Aloitimme sen Death Valleysta, jälleen kerran nimensä mukainen paikka. Lämmintä oli yölläkin reilusti yli +20 astetta ja päivisin ei hiekalla kärsinyt kävellä. Ihmeellistä miten mikään elävä voi ylipäätään selvitä niin kuumassa paikassa. Laaksosta löytyy myös Yhdysvaltojen alavin paikka, 86 metriä merenpinnan alapuolella. Death Valleyn jälkeen, kun ensin oli selvinnyt sieltä pois ilman, että auto keitti ja jätti tielle, oli helpottavaa päästä Sierra Nevadan viileyteen. Oikeastaan oli suorastaan shokki, miten kylmiä yöt, pakkasen puolella tai vain muutama aste plussaa, vuorilla olivat (yllätys kenellekään...). Vierailimme Kalifornian premium-puistoissa nimeltä Sequoia, Kings Canyon ja Yosemite. Kaikille niille yhteistä ovat valtavat sequoia-puut, mutta jokaisella puistolla on tietenkin myös muuta tarjottavaa. Maisemallisesti kaunein oli ehkä Yosemite, mutta siellä oli edelleen syyskuun lopulla ihmisiä ahdistukseen asti. Rauhassa sai olla vain vaelluspolulla, jos valitsi sen huolellisesti kaukaisimmasta nurkasta. Vuorilta löytyikin aivan upeita alppijärviä ja korkeimmilla kohdilla näkyi lunta ja jäätä. Vielä tänään, ei ehkä kymmenen vuoden päästä. Sierra Nevada jäätiköineen on vedenlähde lähes koko Kalifornialle, ja jos jäätiköt sulavat pois, on koko osavaltio todellisten haasteiden edessä. Kings Canyonilla pääsimme todistamaan metsäpaloa, jonka savut himmensivät koko kanjonin, kokoluokassa Grand-kanjonia syvempi, ajoittain näkyvistä. Myöhemmin kuulimme paikalliselta vitsin Kalifornian vuodenajoista, jotka ovat maanjäristys, metsäpalo, tulva ja maanvyöry. Naurattaa, niinpä.

Sierra Nevadan kokemukset voi tiivistää amerikkalaisen luonnonsuojelijan John Muirin (1838-1914) sanoin: "Thousands of tired, nerveshaken, overcivilized people are beginning to find out that going to the mountains is going home; that wilderness is necessity; and that mountain parks and reservations are useful not only as fountains of timber and irrigating rivers, but as fountains of life." Niin totta tänäänkin.