Huh hellettä! Kapkaupunki suorastaan kiehuu reilun 30 asteen helteessä, joka on jatkunut jo sunnuntaista. Sääennusteesta huolimatta pakkasimme vaellusrepun sunnuntaiaamuna ja kello puoli seitsämän aamulla olimme jo kiipeämässä kohti Pöytävuoren huippua. Aikainen herätys palkittiin, kuten yleensä täällä Afrikassa, upealla auringonnousulla. Ylhäällä saimme nauttia aamukahveista ja upeista maisemista ennen muiden turis.. tarkoitan matkailijoiden ryntäystä. Itse asiassa matka alaspäin oli ehkä jopa vaikeampi kuin nousu.

Kiipeilyn päätteeksi metsästimme vielä uuden majapaikan. Täytyy myöntää, että hermo meni lauantai-iltana hostellin melutasoon, kun huone oli aivan altaan vieressä ja porukka (ne kuuluisat reppureissaajat...) piti juhlia suoraan oven takana. En olisi uskonut, että kolmen tunnin unilla koskaan pääsen vuorelle... Loppu hyvin, kaikki hyvin. Saimme uuden hostellin ja aivan mahtavaa palvelua. Omistaja ei nimittäin ottanut meitä vastaan ensimmäiseen paikkaansa vaan maksoi taksin toiseen rauhallisempaan hostelliinsa, jossa on meidän lisäksi noin kaksi asukasta.

Kymmenen tunnin yöunien jälkeen lähdimme reippaina puolalaismiehen kyytiin kohti Cape Pointia. Olin tosin purskahtaa aamulla nauruun, kun näin sen auton. Luulin, ettei mikään voi voittaa Islannin Opel Corsaa, mutta tämä ainakin 25 vuotta vanha volkkari vetää kyllä pitemmän korren! Pekan mielestä myös kuskin ajotavassa oli parantamista.. Upea päivä kuitenkin oli. Kävimme tosiaan Afrikan melkein eteläisimmässä kärjessä Cape Pointilla sekä tietenkin Hyväntoivonniemellä. Täällä Afrikasa olen jälleen muistanut miksi minusta tulikaan maantieteilijä. Lisämausteena näimme vielä suloisia pikkuisia Afrikan pingviinejä.

Bussiliput Port Elisabethiin ovat takataskussa, sinne siis suuntaamme huomenna. Tarkoitus olisi päästä vielä katsomaan uhanalaisia vuoriseeproja.