56 päivää ja 55 yötä ryhmämatkaa takana (ei niin paha kuin miltä kuulostaa, vertailun vuoksi: ruotsalaisten pink caravanin ihmiset, kaikki 50 kappaletta, nukkuvatkin bussissaan tai sen katolla ja niillä on kuulemma silloin tällöin ollut reissussa pelkkiä naisia...). Yhdeksän valtiota tuli rekan kyydisä nähtyä. Ugandan sumuisilla vuorilla pakkasimme telttaa aamuneljältä AFRIKAN kaatosateessa, poltimme itsemme Intian valtameren rannalla, tutisimme norsun vieressä Etoshassa, meloimme Okavangon suistossa karkuun hyökkääviä virtahepoja, istuimme 250 metriä korkean hiekkadyynin päällä Namibin autiomaassa auringonlaskua ihailemassa ja pidimme juoksukilpailun sieltä alas. Monenlaista maisemaa, ihmistä ja eläintä tuli vastaan. Kuukausi vielä aikaa tarpoa etelän eläintarhaa. Luonto ja elukat ovat niin uskomattoman kiehtovia ettei täältä kiire olisi, mutta rahaa täällä palaa turhan mukavasti.

Opas tarjosi meille mahdollisuutta mennä vierailulle yksityiseen puistoon (miten game reserve nyt suomeksi kääntyisikään...) puoli-ilmaiseksi. Toivottavasti saadaan asiat järjestettyä. Varsinkin loppumatka rekassa oli melkoista kidutusta ryhmän sekoilun takia. Viimeisen illan illallisporukkakin kutistui puoleen kun mölyapinat lähtivät toiseen ravintolaan katsomaan jotain paikallispeliä. Ei uskoisi miten aikuiset voi olla lapsellista porukkaa. Opas oli pätevä ja saatiin hyvää palvelua kun muita ei kiinnostanut osallistua luontoretkiin. Kuitenkin on mukava jatkaa matkaa "omin siivin".

Huomenna olisi tarkoitus lähteä aamukuudelta nousemaan Kapkaupungin ykkösnähtävyydelle Pöytävuorelle. Nousua on "vain" pari kolme tuntia, mutta huomiseksi ennustettu 37 astetta pakottaa lähtemään aikaisin. Kurkku ollut kipeänä pari päivää ja nenä vuotaa, mutta eiköhän pikku sunnuntaikävelyretki onnistune. Maanantaiksi meinasimme vuokrata auton puolalaisen äijän kanssa ja ajella Cape Pointiin, paikkaan jossa Atlantti ja Intian valtameri kohtaavat.

Afrikalla on oma rytminsä vähän kaiken suhteen. Kapkaupungista varaamamme hostellin hintakin oli noussut. Hinnat kuulemma määräytyvät sesongin mukaan eikä sen mukaan mitä on sovittu. Parin tunnin/päivän myöhästelyt on ihan ok, mutta rahan nyhtäminen alkaa tympimään. Vaikkakin, jos nyt pitäisi kiiruhtaa kotiin, niin hyvä fiilis tästä mantereesta jäisi.