Okavango, Etosha, Spitzkoppe. Muutamia huippuja viime paivilta ja viikoilta mainitakseni.

Olemme saapuneet Namibiaan, Swakopmundiin Atlantin rannalle. Meri on jaatavan kylma, kun virta saapuu hyiselta Etelamantereelta. Itse kaupunki on viehattava, saksalaisvaikutteet nakyvat ja kuuluvat yha. Matkan varrelle jai muutama luonnonpuisto. Mieleenpainuva oli kokemus Etoshassa, kun menimme illalla katsomaan elaimia niiden juomapaikalle ja paikalle tallusteli valtava (siis aivan valtava!) urosnorsu. Katselimme sita noin viiden metrin etaisyydelta, se soi ja joi aivan rauhassa, mutta selkeasti aistien meidan lasnaolon. Etoshassa naimme myos paljon uusia lajeja, lahinna antilooppeja. Toinen upea kokemus on gepardipuistosta Outjosta. Vaikka emme ihan ymmarrakaan puiston tarkoitusta, koska noita upeita elaimia ei voida vapauttaa luontoon, oli mielettoman hienoa silittaa niita ja kuulla niiden kehraavan.

Okavangon suistossa vietimme kaksi yota villissa luonnossa. Norsut ohittivat leirimme ja ylittivat joen noin 100 metrin paasta varsin kovalla metelilla. Paasimme harvinaiselle vaellukselle jalan villiin luontoon, ja naimme mm. kaksi hyeenaa. Leirissa suihkun virkaa toimitti Okavango joki ja vessana toimi maahan kaivettu kuoppa - se tuntui olevan hieman liikaa joillekin matkalaisille. Matkaa suistossa teimme perinteisilla kanooteilla, joista virtahevot eivat muuten tykanneet yhtaan.

Namibiassa vietimme yon Afrikan tahtitaivaan alla Spitzkoppen kallioilla. Se oli aivan mieleton yo, peittona linnunradan valot. Naimme myos noin 4000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia kyseisella kallioalueella.

Nyt matka jatkuu kohti Namibin aavikkoa ja dyynia nro 45. Viela viikko matkustamista Kapkaupunkiin, josta pitaisikin sitten keksia eteenpain omin toimin.