Enpa olisi uskonut koskaan matkustavani tahan maahan, mutta niin vain Zimbabwessa ollaan. Eilen kavimme ihailemassa Viktorian putouksia. Varmasti yksi taman mantereen kohokohta, niin upeat olivat. Jyly kuuluu leiripaikkaamme asti (sikali kun sita paikallisen diskon musiikilta kuulee), ja putouksilta nousee sadeusvaa pilvina taivaalle. Mielenkiintoinen maa tama on, ihmiset myyvat kadulla Zimababwen dollareita ja kuka tahansa on taalla ziljardoori, paitsi etta kyseisella valuutalla ei ole mitaan arvoa (kaytossa on US dollari). Maa on vaihdantataloudessa ja ihmiset kadulla yrittavat ostaa vaatteet paaltasi. Surullista.

Matka Sansibarilta tanne oli hieman puuduttava, ei oikein ollut mitaan nahtavaa. Pysahdyimme tosin Malawijarven rannalle useammaksi paivaksi. Nyt jannityksella odottelemme saimmeko madon sielta, vaikka opas tosin vaittaa ettei juuri silla puolen jarvea matoa esiinny. No, tuli taas testattua itseaan, kun uimme 700 metria laheiselle saarelle ja hypata molskautimme noin 7 metrista kristalliskirkkaaseen veteen upeiden kirjavien kalojen sekaan, huh! Niin ja kavimme vaeltamassa vuorilla 30 kilometria. Jos olisimme tienneet matkan pituuden etukateen, olisimme ehka miettineet uudelleen... Tuli kuitenkin uitua vesiputouksessa ja maisemat jarvelle olivat tietenkin upeat.

Huomenna menemme taas ratsastamaan, katsotaan kuka voittaa laukkakisan talla kertaa. Leijonia ei kuulemma voida taata nahtavaksi, jotenkin en ollut kovin surullinen uutisesta...