Ympyrä on sulkeutunut. Viitisensataa päivää sitten juoksimme Istanbulin kentällä seuraavaan koneeseen kohti Nairobia. Istanbulissa olemme jälleen - mikäpä parempi paikka hiljentyä pääsiäiseen kuin kultainen Konstantinopoli. Moskeijoiden kultaiset puolikuut hohtavat vaihteeksi auringonpaisteessa. Lähes koko Turkin reissun piinannut sade on väistynyt, vaikkakin mereltä viuhuva tuuli on edelleen jäätävä.

Viimeisen viikon olemme kiertäneet antiikin raunioita Välimeren rannikolla. Olympokselle teimme päiväreissun julkisilla Antalyasta. Emme voi moittia, etteikö julkiset Turkissa toimisi, mutta hinta bussimatkoille alkaa olla kova. Ja lopulta monet matkailukohteet ovat sittenkin vaikeasti saavutettavissa busseilla vaatien yksi tai kaksi vaihtoa. Emme esimerkiksi päässeet näkemään Olympoksen ikuista tulta, joka "roihuaa" seitsämän kilometrin päässä raunioilta. Tästä kokemuksesta viisastuneina päätimme vuokrata auton. Ei mitään erityisen halpaa hupia Turkissa, kun dieselinkin hinta pyörii 3,60 Turkin liirassa litralta (1,65€). Antalyasta suuntasimme antiikin kylpylälaupunkiin Pamukkalen Hierapolikselle. Maasta kumpuava kalsiumpitoinen vesi on rakentanut upeat valkoiset terassit mäenrinteelle ja samaisen mäen päällä sijaitsevat mittavat roomalaiskaupungin rauniot. Pieni Pamukkale on kehittynyt varsinaiseksi turistirysäksi ja mieleen palasivat vanhat Alanya-muistot liian innokkaista tuutseista. Tämän paikan luokittelimme kategoriaan "ehdottomasti vältettävä kesän huippusesonkina"... Pienen matkan päässä Pamukkalesta, Geyren kylässä puolestaan sijaitsevat aivan ihastuttavat Afrodite-kaupungin rauniot. Nimikkojumalalle omistetusta kaupungista on upeasti säilynyt ja restauroitu muun muassa teatteri, jonka raunioilla näimme myös kilpparikaksikon, sekä urheiluareena. Nämä mittavat rauniot ovat suosikkimme antiikin kohteista. Jostain syystä sisäänpääsy oli myös se edullisin, erittäin kohtuullinen kahdeksan liiraa (3,60 €). Turkissa on nimittäin tapahtunut mielestämme varsin huima nousu turistikohteiden pääsylippujen hinnoissa. Istanbulin tärkeimmät nähtävyydet maksavat järkijään 20 liiraa, monet rauniot maksavat nykyään myös tuon 20 liiraa, kun niille vielä pari vuotta sitten on päässyt kymmenellä liiralla. Maksaisimme mielellämme tuon summan, jos se oikeasti menisi restaurointityöhön, mutta vaikuttaa, että rahalla rakennetaan kaikkea muuta. Lisäksi joissakin kohteissa sisäänpääsy tai parkkimaksu sisältää lisäpalveluita, kuten traktorikuljetus kaksisataa metriä sisäänpääsyltä sijaitsevalta parkkipaikalta, joita ei tarvitse. Petra-efekti näemmä laajemminkin Lähi-idässä.

Efesosta on kehuttu Välimeren parhaiten säilyneeksi antiikin kaupungiksi. Meille se oli Afroditiaksen jälkeen suuri pettymys. Hyvin erilainen toki, ja säilyttänyt paremmin kaupunkimaiset piirteet, mutta "se jokin" jäi uupumaan vierailusta. Varsinaiset rauniot sijaitsevat pienellä alalla, mikä tekee Efesoksesta ruuhkaisen. Olimme onnellisia hyvin ajoitetusta vierailusta salakuunneltuamme erästä opasta, joka selitti, että kesäaikaan Efesokselle saapuu kaksisataa turistibussia ja kuuden risteilyaluksen porukat päivässä! Ooh, ei meidän paikka silloin... Ehkä jopa pikaisen Efesos-vierailun jälkeen pyyhkäisimme pieniä ja välillä kuoppaisia kyläteitä pitkin Bergamaan. Katseltuamme hetken kaapeliautojen jonoa Pergamum-raunioille, päätimme tyytyä ihailemaan Akropolia auton ikkunasta. Epäilemättä hienot rauniot olisivat olleet, mutta kaapeliautot olivat liikaa... Rauniokierroksen kruunasi tarunhohtoinen Troija. Rauniossa eivät kylläkään ole paljoa katseltavaa, mutta historiabluffeina silti käymisen arvoinen paikka. Pakko myöntää, että sivistyksessä on Iliaksen & Odysseyksen mentävä aukko, joka nyt täytynee korjata heti kun teoksen käsiinsä jollakin luettavalla kielellä saa.

Gallipoli ei vielä hetki sitten kertonut meille mitään, mutta nyt tiedämme niemaalla käydyn verisiä taisteluita ensimmäisessä maailmansodassa. Kiersimme nyt hiljaisia hautausmaita ja maihinnousupaikkoja; Gallipolin maihinnousun muistojuhlaa vietetään 25. huhtikuuta, tänä vuonna tapahtumista tulee kuluneeksi 96 vuotta. Pienestä Eceanbatista, asukkaita 5500, löysimme yllättäin Turkin reissun parhaimman hotellin. Sitten olikin aika suunnata kohti Istanbulia. Euroopan mantereellehan olimme jo saapuneet ikään kuin takaovesta Canakkalen salmen yli. Autovuokraamolle emme tietenkään kertoneet vieneemme auton lautalla salmen yli... Itse asiassa saavuimme Istanbuliin yhden illan etuajassa. Olimme viime vuodesta oppineina varanneet hotellin etukäteen pääsiäisruuhkaa peläten - eikä täällä todellakaan tarvitse yksin olla. Extrayön hotellivalinta ei mennyt aivan putkeen, kun majapaikka sijaitsi yökerhon yläpuolella. En ehkä ollut aivan parhaimmillani, kun lähdimme aamulla huonosti nukutun yön ja aamiaisettoman aamun jälkeen etsimään bussia Bukarestiin. Vain kuullaksemme selkeällä venäjän kielellä, että sellainen menee joko perjantaina tai keskiviikkona. Ja meillähän oli se fiksu hotellivaraus ilman peruutusoikeutta lauantaille saakka... Eikä erityistä halua odottaa Istanbulissa keskiviikkoon saakka. Hetken ilmassa oli havaittavissa ahdistusta. Lopulta päädyimme ostamaan junaliput. Ei sillä, että sekään ihan putkeen olisi mennyt, kun aseman virkailija yritti taas myydä kaikkein kalleinta laatua ja kieltäytyi perustelemasta hintaa. Me taas olimme tehneet kotiläksyt ja kieltäydyimme maksamasta muuta kuin mitä halusimme ostaa. Lauantaina nähdään mitä tuli ostettua. Tosiasia kuitenkin on, että olemme lähdössä kotimatkalle. Suunnitelmissa on matkustaa Bukarestin, Varsovan ja Baltian kautta Suomeen. Pidimme Ylen netti-tv:n kautta vaalivalvojaiset, ensimmäinen suomenkielinen ohjelma kuuteentoista kuukauteen muuten, Selcukin pikkukaupungissa ja vaikuttaa, että Suomessa(kin) eletään jännittäviä aikoja. Näin lopuksi täytyy todeta, että olihan se vaalitulos iso jytky!

Hyvää pääsiäistä!