Jumissa jälleen. Tällä kertaa Hanoissa Kiinan viisumipolitiikan vuoksi. Ulkomaalaiselle ei suoraan suurlähetystöstä Kiinan viisumia myönnetä. Terveisiä vain Tongalle, josta käskettiin hakemaan viisumia Hanoista... Matkatoimistojen kautta viisumi voi irrota halvimmillaan 75 dollarilla, mutta käsittelyaika, 4-6 päivää, on liian pitkä Vietnamin viisumillemme. Siis viisumille, jota ei oikeastaan ole, koska suomalainen saa olla maassa 15 päivää viisumitta. Tämän viisumittoman viisumin pidentäminen puolestaan maksaa 75 dollaria. Täytyy todella ihmetellä miksi Kiina ei halua turisteja maahan. Yksi peruste viisumin myöntämiselle Hanoissa on, että olisi pitänyt vierailla Kiinassa aiemmin. Koska emme siis ole olleet Kiinassa aiemmin, emme sinne voi nytkään mennä, mielenkiintoista... Meidän matka jatkunee bussilla Laosiin, jos muuta emme enää keksi. Laosin viisumin saimme sentään päivässä konsulaatista dollareita pöytään latomalla. Kai sen olisi saanut rajaltakin, mutta kuulemamme horror-kertomukset Vietnam-Laos rajasta ja sen ahneista virkailijoista saivat paranoideilemaan.

Junamatka Huésta Hanoihin meni jo rutiinilla. Joskin tällä kertaa jouduimme nukkumaan istualtamme vaunun ollessa lähes täpötäysi. Hanoin hintataso yllätti meidät täysin. Matkaajan raamatun mukaan hintataso on hitusen kalliimpi muuhun maahan verrattuna. "Hitunen" tarkoittaa käytännössä kaksin- tai kolmenkertaisia hintoja, esimerkiksi kahden dollarin ruoka Saigonissa maksaa täällä 4-6 dollaria. Halpaahan täällä edelleen on, mutta lompakossa huomaa eron muualle. Aasialainen ruoka on alkanut tympimään meitä molempia ja olemme huomaamattamme siirtyneet ravintoloissa tylsille länsimaalaisvaihtoehdoille kuten pizzaan ja pastaan. Riisi ja noodelit aiheuttavat puistutuksia jo ajatuksissa, vaikka itse asiassa vietnamilainen ruoka on parempaa kuin vaikkapa Thaimaassa.

Kävimme keskiviikkona ihailemassa kansallissankari Ho Chi Minhin palsamoitua ruumista vai vahanukkeko se nykyään siellä loikoilee.... Iho oli nätin näköinen kuten setä Leninilläkin. Paikka on varmasti ainoa Vietnamissa, jossa ihmiset jonottavat kiltistä ilman tavanomaista pallomuodostelmaa. Saman aatteen miehistä enää Kiinan johtaja puuttuu vierailukohteistamme. Vai lieneekö balsamimiehiä enemältikin? Hanoin kaupunkia on talsittu ristiin rastiin kilometrikaupalla. Suvi sai yhdeltä kujalta ilmaiset kenkien korjaukset, kun suutarit alkoivat ahneeksi sovitun hinnan sijaan. Pistimme kengät jalkaan, rahat taskuun ja suuntasimme eteenpäin, kun yhteisymmärrystä ei ollut näköpiirissä. Päätäpitempi valkolainen pelotti liikaa ettei hanskoja tarvinnut hieroa. Muuten tavallisia turistihuijauksia olemme onnistuneet välttämään, ainakin toistaiseksi.