Huomenna matkaamme kohti Pohjois-Amerikkaa ja New Yorkia. Sieltä alkaakin meidän kolmen kuukauden automatkailu päättyen, toivottavasti, Los Angelesiin. Kuluneen seitsemän kuukauden aikana olemme istuneet rekassa ja bussissa yhteensä yli 700 tuntia eli reilun kuukauden. Öitä mukavassa istuma-asennossa on vierähtänyt 19 kappaletta, cama-busseihin emme vielä ole sortuneet. Oma auto on siis tervetullutta vaihtelua.

Nykyisestä majapaikasta, Limasta, ei helpolla löydy hyvää sanottavaa. Ymmärrämme miksi turistit majoittuvat Mirafloresin kaupunginosaan keskustan sijaan. Kuten koko mantereella, myös täällä joka toinen taksi täytyisi vetää liikenteestä. Mielettömät ruuhkat tyhjien taksien ja pörrääjien vuoksi. Joukkoliikenne täällä kyllä toimii. Jos ei kahteen minuuttiin mene bussia ohi, niin tietää olevansa väärällä kadulla. Keskimäärin 20 sekunnin välein on pari bussin sisäänheittäjää repimässä hihasta.

Eilen kulutimme aikaa käymässä elokuvissa. Tänään surffailimme paikallisbusseilla tunnin ajomatkan päässä oleville Pachacamac-raunioille, joita inkat ja niiden edeltäjät ovat asuttaneet. Perulaisten juhlapäivän johdosta paikkaan oli yllättäen vapaapääsy. Paikkana ei erottunut aiemmin vierailemistamme raunioista. Näittenkin raunioiden läpi oli vetäisty tie ja asutus peitti osan alueesta. Ja kaiken kukkuraksi itse alueella sai ajaa autolla, siis keskellä kaupungin merkittävintä arkeologista nähtävyyttä. Tuntuu, että on tosiaan aika vaihtaa mannerta.